En minä lastani liekuttele Yöllä kulkijaksi; Lapseni yöllä lankeais ja Saisi ontuvaksi —
Saisi kauan katumaan ja Murtuis mielen rauha. Äitikin sitte kalpeneis ja Lakastuisi lauha.
Onhan unta kotonakin Päivin vireällä; Petturit toisen peiton alla Kulkevat kylällä.
Monta ne siellä tyttöparkaa Vievät kunnialta, Vievät siten viime ilon Äitiltä surevalta.
Yö on monta viehätellyt Vielä pahemmaksi. — En minä lastani liekuttele Yöllä kulkijaksi.
V.
Kotkan siivet, äänen satakielen, Sydämeni, isäs sankarmielen Soisin sulle sylilintuseni. Lentää saisit sitte Suomelleni.
Kannatusta kansallesi soisi Siellä siipes, satakieles oisi Kansan kiel ja konsa janoaisi Sulo-Suomi, sydänveres saisi!
Vaan kun kurjat, kunnottomat raukat Iskis Suomehen, kuin hurjat haukat, Niinkuin koski mieles vyöryäisi, Vyöryn alle häijyt häviäisi.