Kuningas nauroi näitä puheita ja sanoi narrille:
"Jos annan sinulle kuningattaren, niin mitä teet hänellä? Minne viet hänet?"
"Tuonne ylhäälle, taivaan ja pilven väliin, kauniiseen lasikartanoon. Auringonsäteet säihkyvät sen lävitse, eivätkä tuulet voi sitä huojuttaa. Sinne vien hänet kristallikammioon, joka on täynnä ruusuja ja aamuruskon välkettä."
Kuningas ja paroonit sanoivat toisilleen:
"Tämä on erinomainen narri, taitava sanoissaan!"
Hän istui matolla ja katseli hellästi Isoldea.
"Ystävä", sanoi Mark, miten voit toivoa, että valtiattareni kiinnittäisi sydäntään sellaiseen iljettävään pöljäpäähän kuin sinä?"
"Sire, onpa oikeutta sellaiseen toivoon minulla, olen suorittanut hänen vuokseen monta urotyötä ja hänen vuokseen olen tullut hulluksi."
"Kuka sinä siis olet?"
"Minä olen Tristan, tuo mies, joka niin suuresti on rakastanut kuningatarta ja joka rakastaa häntä kuolemaansa asti."