Upseerille lensi puna kasvoille. "Ei se ole mikään vastaus," virkkoi hän vihaisesti.
"Ja mitä te teette minulle?" jatkoi Almayer välittämättä keskeytyksestä.
"Tahdotteko hieroa kauppaa?" ärähti toinen. "Se olisi huonoa politiikkaa, sen voin teille vakuuttaa. Tällä kertaa minä en ole saanut mitään määräyksiä teidän persoonaanne nähden, mutta me toivoimme saavamme teiltä apua tuon malaijin kiinniottamisessa."
"Ahaa!" sanoi Almayer keskeyttäen toisen puheen. "Aivan niin. Te ette voi tehdä mitään ilman minua. Ja minun, joka tunnen tuon miehen varsin hyvin, tulee avustaa teitä löytämään hänet."
"Sitä me juuri toivomme," myönteli upseeri. "Te olette rikkonut lakia vastaan, Mr. Almayer ja teidän pitäisi hyvittää jotenkin tekonne."
"Ja pelastaa nahkani?"
"No, tavallaan niinkin. Teidän päänne ei kuitenkaan ole missään vaarassa," virkkoi luutnantti naurahtaen.
"Hyvä on," sanoi Almayer päättävästi. "Minä annan sen miehen teille."
Molemmat upseerit kasahtivat nopeasti pystyyn ja vilkaisivat vyöpistooleihinsa, jotka olivat jo vireessä. Almayer rähähti nauramaan.
"Rauhoittukaa! hyvät herrat. Luovuttamisen ajan ja tavan määrään itse.
Vasta päivällisen perästä, hyvät herrat, te saatte hänet."