"Eikö se velli jo lopu", sanoi Simo tuskallisesti, "minä jo rupean väsymään".
"Ei ole enään paljo, juokaa pois pojat, kohta loppuu", sanoi Aappo, joka oli hypännyt padan luo nähdäkseen, miten paljo velliä oli jälellä.
"Ei paljo! puoli pataa", sanoi Mikko.
"No niin! Eiköhän sille sairaalle pitäisi olla pikkusen juuston heraa, paha vaan, ettei äiti ole täällä", sanoi Aappo.
"Voi kuin te olette viisaita", jupisi Mikko tuskin kuuluvasti ja huokasi syvään.
"Juokaa pojat velliä! Kupillinen mieheen, kyllä se pian loppuu", kehotti Aappo, otti puolen kannun vetosen vellikupin leu'oilleen, eikä hellittänyt ennenkun se oli pohjaan juotu.
Muutamat miehistä tekivät samoin, toiset empeilivät.
"Mitä sitä turhaa hätäilee", kehoitti Aappo, "eihän mies koskaan ole niin täynnä, ettei syönnin päälle voi kappaa perunoita syödä. — Velliä!"
"Nyt ne sen näköset halkasevat itsensä tuolla vellillä", tuittuili Leena.
"Velliä! — Velliä! — Velliä!" kuului taasen kaikkialta ja tyhjiä kuppia tarjoutui Leenalle useampia.