"Siihenkö se puhe elävästä ja kuolleesta Jumalan sanasta nyt supistuuki; mutta miksi et puhu minulle yhtä suoraan, kuin muilleki, miksi et opeta minulleki, kuten muilleki, että Raamatun lukeminen on turhaa puuhaa sille, joka uskoon ei vielä ole tullut".
"Milloin olen niin opettanut? — Ne ovat valehdelleet, jotka niin ovat sanoneet".
"Ohoh, jopa nyt kiveen iskit! Eikös Leenaki ollut tässä yhtenä iltana siinä kun Aappo oli Järvimaan takalolla sitä meidän talon väen päähän pannut?"
"Minua kummastuttaa, että Aappo viitsii sitä valheeksi väittääkään", sanoi Leena kauhtuen.
"Niin, minä tarkoitin silloin sitä, ettei uskoton ihminen voi lukiessaan eroittaa lakia evankeliumista, ennenkuin evankeliumi uskon saarnassa hänelle laista eroitettuna annetaan ja sovitetaan. Selkeäähän on, että niin kauvan kuin evankeliumin matkaan laki sekoitetaan, ei se ikinä kenellekään uskoa tuo, koska laki et ole pantu eläväksi tekemään".
"Se oppi, ettei luettu sana kenellekään uskoa tuo, on suoraa valhetta, eikä perustu Raamattuun, sillä meidän laiskalle luonnollemme olisi kyllä hauskaa saada kuulla opetusta, että meidän oma ahkeroimisemme Jumalan sanan viljelemisessä on turhaa puuhaa, mutta valitettavasti vie se kovin väärään suuntaan, sillä silloin on helppo sinun kaltaistesi opettajain tunkeutua seurakuntiin, hävyttömällä tavalla vieroittaa yksinkertaisten sydämet opettajistaan, tehdä Raamatun lukeminen tarpeettomaksi ja neuvoa kokemattomia itsensä tykö, säikyttää niitä hirmuisilla tuomioilla ja saarnata omia mielipiteitään, aivan niinkuin sinä viimeksi tässä Kyöstin kanssa menettelit", sanoi Kölliskö ja jatkoi: "Asia on semmoinen, että monet paikat Raamatussa todistavat, että elävä usko syntyy myös kirjoitetusta sanasta, esim. Joh. 20: 31. Mutta nämät ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jesus on Kristus Jumalan poika, ja että te saisitte elävän uskon kautta hänen nimeensä. Sama Henki, jonka kautta Raamatut kirjoitetut ovat, antaa meille voiman ymmärtää sitä. Jos ei niin tapahdu, niin etsittäköön syy omasta sydämestä eikä sanasta".
"Etkö siis usko meillä P. Henkeä olevan", kysyi eräs akka, nimeltä Tuppi Maija.
"En, niin kauvan kun tiettenne vääristelette Raamattua; muutoin ei Lutherilainen kirkko ole koskaan pitänyt itseään ainoana autuaaksi tekevänä kirkkona", sanoi Kölliskö.
"Lutherilaisia meki olemme. — Etkö uskalla todistaa meille syntiä anteeksi", sanoi joku vaimoista.
"Jos Luther eläisi, ei hän teitä oppilaikseen tunnustaisi, koska Luther ja hänen uskoon tulleet oppilaansa eivät muita todistuksia tarvitse, kuin Jumalan Hengen todistuksen, joka meidän henkemme kanssa todistaa, että olemme Jumalan lapset. Noin kevytmielisesti eivät he ainakaan veljien todistuksia vaadi. Eikä olekaan semmoista ripityksen puuhaa, kuin teillä, kristillisessä seurakunnassa koskaan tätä ennen nähty", sanoi Kölliskö.