Veisuri Jussi alkoi virren.
Veisuun tauottua luki joku veljistä muutamia värsyjä Raamatusta, jonka tehtyä Kaurismaan Aappo alkoi kovalla rämäkällä basso-äänellänsä saarnansa. Hän syyti sanoja ikäänkuin uuninsuusta. Ympäri Raamattua hän rämpi, pysähtymättä mihinkään määrättyyn tekstiin. Hän osasi niin mestarillisesti sovittaa Raamatun paikkoja toisiinsa, niiden keskinäisestä sisällön yhteydestä huolimatta, — niin ainaki Kölliskö minulle sanoi.
Erittäin näytti häntä miellyttävän puhua kristittyin vainoista, joita hän ei suinkaan unhottanut sovittaa tähän aikaan.
Villiläisiä [siihen aikaan tavallinen nimitys Oulun tienoolla] alkoi kerääntyä parvittain Kölliskön ympärille.
"Kuules, mitä sinä seurakunnalla ymmärrät?" kysyi Kölliskö.
"Seurakunnallako?"
"Niin, kutka siihen kuuluvat?"
"Ainoastaan uudesta syntyneet kuuluvat pyhäin ihmisten yhteyteen", sanoi joku joukosta, "ja tämä yhteys on tosin näkyväinen meissä, mutta maailmalle se on näkymätön".
"Ettekö usko uudesta syntyneitä meidän kylässä olevan ulkona teidän joukon?"
"Se voi olla mahdollista", arveli joku joukosta, "mutta ne ovat kumminki yksimieliset meidän kanssa, yhtyvät meihin ja ovat meidän kanssa yhteen henkeen juotetut".