Mutta Aappo koki löytää kuhunki vastauksen. Tässä häntä auttoivat myös hänen mielisensä vaimot.
"Minua ei hävetä tunnustaa, vaikka kenelle olleeni maailman suurin hylky, roisto, tahi miksi te minua suvaitsette sanoa. Semmoinen olen ollut, mutta nyt en pelkää myöskään tunnustaa olevani Jumalan lapsi. Ettekö huomaa, että entinen juoppo, tappelia ja roisto on nyt muuttunut raittiiksi ja siveäksi ihmiseksi ja maailman suolaksi. Ettekö huomaa tässä Jumalan työtä? Samanlaisiksi on muuttunut satoja samanlaisia roistoja. Vai mitenkä on asia, mitä arvelette te maailman hurskaat?" sanoi hän, kääntyen Köllisköön päin.
"Minua ilettää tuommoinen kerskaus".
"Vai niin, vai ilettävät sinua hyvän puun hedelmät. Etkö uskalla tunnustaa itseäsi Jumalan lapseksi".
"Mitä hyötyä siitä olisi?"
"Eikö Herra ole käskenyt olla meidän aina valmiit?"
"Kyllä, mutta en sen valmiimpi olisi, jos sitä kuin huutaisin, sillä Jumala katsoo sydämeen eikä suuhun".
"Sydämen uskolla ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme".
"Ei jokainen, joka sanoo Herra Herra, autuaaksi tule".
"Etkö voi nähdä elävää seurakuntaa, pyhäin ihmisten yhteyttä?"