Usein saapui näihin Kölliskön kotihartaushetkiin senlaisiaki kyläläisiä, joille oli heidän autuutensa asia kallis, mutta jotka eivät vielä olleet mielessään vakaantuneet siitä, josko tuo paikkakunnalla rohkeasti levenevä uskon liike oli Jumalasta tahi ei. Muutamain silmät tulivatki näitä Jumalan sanan tutkistelemuksia kuullessaan avatuiksi, vaan toisia ei näkynyt voivan estää mikään eksymästä.
Niinpä tuli seuraavana sunnuntai-iltana Järvelän Eskon häiden jälkeen itse Järvimaan Annaki yhtyäkseen tähän hartaushetkeen.
Sen riidan johdosta, mikä häissä oli syntynyt hänen ja muiden lahkolaistensa kesken, olivat muutamat villiläis-akat tuominneet häntä synkeimmällä tavalla sekä vaatineet häntä ripille siitä, että hän oli rikkonut Herran seurakuntaa vastaan ja puollustanut sen vastustajia.
Siihen ei Anna kuitenkaan suostunut, kuin ei tiennyt mitään sanoneensa, mikä ei totta ollut, ja siitä syystä eivät hänen ystävänsä heittäneet häntä rauhaan, vaan koettivat tuomita häntä miten osasivat, josta syystä hän oli kokonaan riitaantunut lahkolaistensa kanssa.
Omatuntonsa oli kumminki sairas, sillä todellista vakuutusta ei hänellä asiansa oikeudesta ollut, eikä hän Jumalan sanastakaan sitä etsiä osannut. Sentähden pakoitti hänen tuntonsa etsimään neuvoa näiltä hengellisesti kokeneilta ihmisiltä.
Kun siis talon perhe ja nuo harvat ystävät olivat kerääntyneet tavalliselle paikalleen, pirtin pöydän ympärille, istahti Kölliskö pöydän päähän, otti Lutherin Kirkko-Postillan ja alkoi lukea siitä päivän saarnaa. Usein keskeytti häntä yksi tahi toinen kuulia tehden jonkun kysymyksen asiasta, jota hän ei oikein käsittänyt, ja silloin etsittiin selitystä jostain toisesta Jumalan sanan kohdasta.
Erittäinki oli kiertokoulunopettaja tarkka siitä, ettei kukaan mitään valmista mielipidettä muodostaisi itselleen ja lähtisi sille etsimään puollustusta Jumalan sanasta, ettei siis kukaan asettuisi mestariksi, vaan että Jumalan sanan annettaisiin olla opettajana, jonka mukaan jokaisen tulisi muodostaa käsitteensä ja pyrkiä yhä täydellisempään Jumalan tahdon tuntemiseen.
Erittäinkin niissä paikoin, missä he olivat huomanneet villiläisillä erehdyksiä, tutkivat he tarkkaan Raamattua ja Lutherin kirjoja.
Kun siis näin oli lukeminen keskeytynyt ja keskustelut alkaneet, kysyi Järvimaan Annaki ujosti ripistä ynnä kuinka langennut ihminen voi jälleen uskoon tulla.
Kiertokoulunopettaja haki useita kohtia Lutherin kirjoista, missä puhutaan ripistä, ja selitti niiden johdolla tämän kalliin kappaleen käytännöstä ja kuinka rippi uskonveljen edessä pitää olla kokonaan omantunnon määräämä, eikä pakollinen. Sitten hän luki useista paikoin Jumalan sanaa, miten usko syntyy ja kasvaa.