Saara oli myös vasta paluumatkalla seuroista, sillä hän oli viipynyt jonkun ystävänsä luona ja sattui juuri tuon salakapakan luo, kun Simo yritti sinne mennä. Simo meni ja herätti Kaurismaan Aapon ja kertoi sille vaarallisen tilansa. — Aapolle ei tämä odottamatonta ollut. Mutta koskaan ei hän ollut nähnyt niin raivoisaa viinan himoa, kuin Simolla.
Aappo tarjosi Simolle raitista vettä. Se kevensi hetkeksi hänen tuskaansa.
"Parasta on, että yhdessä lähdemme Leppiniemeen, minä en heitä sinua ennenkuin olet päässyt tuosta kirotusta himosta", sanoi Aappo, "toiset puhuvat veljet voit, jos tahdot, haettaa huomenna sinne, niin voimme pitää siellä huomenillalla sananselitystä".
Niin tehty kuin sanottu. — — —
"Mutta mikä on saattanut sinut tuon epäuskoisen tytön yhteyteen näin öiseen aikaan?" kysyi Aappo, kun he olivat rekeen asettuneet, Simo ja Saara perälle ja Aappo keulalle.
Saara punastui korvia myöten, mutta Simo kertoi perin juurin miten Saara oli hänet pelastanut hirmuisesta lankeemuksesta, miten hyvä Saara aina oli hänelle ollut ja vihdoin, miten he olivat aviolupauksiin menneet.
"Sinäkö", sanoi Aappo Simolle, "sinäkö, joka olet käynyt verisen ja ahtaan portin kautta sisälle lammashuoneesen, joka olet Jesuksen lammas ja karitsa, sinäkö annat itsesi pukkien ja keiturein seuraan, sillä ne ovat pahan hajullinen ja huorintekijä-joukko, jotka Jumala tuomitsee. Pysy siinä liitossa, jonka olet tehnyt verisen yljän kanssa. Kavahda itseäsi Judan pettäjän veljistä ja sisarista, ehkä he ovat kauniit ulkokullaisuudessaan, vaan sisältä ovat he raatelevaiset sudet".
Nämä sanat olivat ikäänkuin tuliset kekäleet olisi viskattu Saaran sydämeen. Ankara taistelu alkoi myös Simon rinnassa. Ensi vihassaan olisi Saara mielellään kappaleiksi murtanut tuon miehen, joka noin inhottavalla tavalla polki hänen siveellisyyttään. Mutta pian hän malttoi mielensä. Hän tiesi varmuudella, ettei hän voisi Simoa pelastaa ilman noiden villiläisten avutta. Sen tähden teki hän silmänräpäyksessä päätöksensä, jota hän oli siitä pitäin miettinyt, kuin Simo "kristityksi" tuli; hän kuiskasi Simon korvaan:
"Minä tunnustan itseni teidän seurakuntaanne".
Simon sydän hypähti ilosta, mutta tarkemmin ajateltuaan sanoi hän: