Ja Seinustan ukon isävainaja oli ollut kahdella päällä kummanko paikan hän valitsisi, tämänkö vai Seinustan, ja ainoastaan joen läheisyys oli hänen saanut valitsemaan jälkimäisen. Avarat viljelysmaat ja kaikin puolin hyvät tilukset olisivat Seinustan ukon mielestä tarjona sillä, joka tämän paikan valitseisi, ja aikaa voittaen voisi siihen paisua hyväkin talo, jos vaan tekisi työtä ja pitäisi itsensä erillään viinasta ja kirkonkylän porvareista,
Olisipa uudistalon perustamisesta tälle paikalle ukon mielestä vielä Seinustallekin etua. Kun näet kahden talon voimilla päästäisiin muokkaamaan noita hallan pesiä tuossa ympäristöllä, niin voisivat tulevat polvet olla paremmin suojatut.
Kaikkea tätä Heikki aprikoi siinä istuessaan ja taasenkin johtuivat hänen mieleensä uudet, omat huoneet ja oma hevoinen, omat lehmät ja oma ... mutta niin, senpä hän heitti sanomatta.
Mutta pian haihtuivat jälleen nuo suloiset kuvat, kun hänen mieleensä johtui, että uusi pirtti ja navettakin tuossa jo seisoa töröttäisi ja että jo muutamia sarkoja olisi tuolla ojitettuna, jos vaan metsäherrat olisivat käyneet heti tarkastuksilla; mutta Jumala ties käynevätkö vielä tänäkään kesänä.
Hän kohosi istualtaan ja alkoi kävellä metsäpolkua suoraan jokivartta kohden. Tultuaan joki-ahteelle, kääntyi hän pitkin jokivartta matkaansa jatkamaan.
Hän oli päässyt juuri parhaisiin miehuuden voimiinsa. Toisen työtä oli hän jo mielestään kylliksi tehnyt, vierasta leipää jo tarpeeksi haukannut. Selittämätöin sisällinen voima se pakoitti häntä omanokkaista elämää ajattelemaan.
Elämä ei tuntunut hänestä enää elämälle, ei työ työlle, eikä ruoka ruualle toisen köötin alla ollessaan. Hän tunsi oikein voiman jäsenissään lisääntyvän ja verensä lämpenevän sitä aikaa ajatellessaan, jolloin saisi haukata omaa leipäänsä ja raataa omassa työssään.
Kuta enemmän innostivat hänen tuumansa häntä, sitä kiivaammaksi yltyi kävelynsäkin. Oikein aika vonkaa hän kävellä viuhtoi tuota lihavaa ja saviperäistä joki-ahdetta.
Tuskin oli talo ehtinyt näkyviltään kadota, kun tuolta jokimutkasta näkyi jo toinen. Olipa paikoin kaksikin taloa kohdakkain molemmin puolin jokea.
Mutta viljelykset olivat mitättömän pienet. Ainoastaan muuan peltosarka juoksi jonkun matkaa kahden puolen taloa ja siinä kaikki. Nykyisemmän viljelykseen oton jälkeä ei missään näkynyt.