"No etkö sinä ymmärrä, etten minä niitä nyt tässä tiellä voi antaa?"
"Mutta herra vallesmanni...!"
"Tule torstaina!"
"Mutta herra komisarius...!"
Mutta silloin kiiti jo tuo hurja hevonen täyttä vauhtia heittäen Heikin siihen tiepuoleen seisoa törröttämään.
"Torstaina!" jupisi Heikki käännellen itseään milloin kirkolle milloin vallesmannille päin tietämättä itsekään minne mennä, mitä tehdä.
Tuolta vallesmannilta päin asteli lihava muhkeapartainen herrasmies. Heikki keksi sen, tunsi Niiralaiseksi ja ihastui.
Niiralainen oli toisinaan ollut vorsmestariloitten apulaisena, olipa välistä ollut Seinustalla yötäkin, jonka vuoksi hän oli Heikille vanhastaan tuttu.
"Mitä sinä tässä pyörit?" kysäsi Niiralainen Heikin luo päästyään.
"Olisi vain ollut takuukirjain todistuksia saatava."