"Siispä paistamme teidän elävinä", sanoi mies, näytti tulitikkuja ja osoitti uhkaavasti heiniin.
"Lapsia sitä niin narrataan, että kontti-ukko tulee", sanoi Rytkönen ja laukasi uudelleen.
Samalla käyttivät karkurit tilaisuutta silmätä ympärilleen ja huomasivat kolmisen kymmentä aseellista miestä piirittäneen ladon. Siis oli sotamies heidät pettänyt! — Pakeneminen oli mahdotonta.
"Kyllä taitaa olla parasta että antaudumme", kuiskasi Rytkönen.
"Niin!" sanoi Antti ja raskas huokaus kohosi hänen rinnastaan. —
"Me vielä kerran kehotamme teitä antautumaan!" sanoi joukon johtaja.
"Me antaudumme", sanoi Rytkönen, heitti revolverinsä ladon eteen ja köntti ladosta. — Antti seurasi hammasta purren ja kiroten perässä.
"Täällä ovat vanttuunne!" sanoi joukon johtaja ja heläytti käsirautoja.
Voiton riemu hohti miesten silmistä siinä vankia katsellessa.
Mutta omituisesti ne värähtelivät Antin kasvot ja kirkas vesihelmi se kiilsi hänen silmänurkastansa, kun joukon johtaja kiersi käsiraudat hänen käsiinsä.