Hajanainen oli tämä hänen elämänsä ollut, vaillinainen ja keskeneräinen sen työ, ja usein oli se hänelle itselleenkin ollut tarkoitusta vailla. Monia oli hän koetellut: taiteita ja tieteitä, käytäntöä, keksintöjä ja kirjailemista. Mutta kaksi johtavaa, aina esiytyvää punaista lankaa siinä pujottelihe sen silmäkkeiden läpi: toinen palava rakkaus isänmaahan, joka ei hetkeksikään heikentynyt, kuinka kauvas hän siitä poistuikaan ja kuinka vähän näytti olevankaan toivoa sinne palaamisesta; — ja toinen vielä palavampi rakkaus totuuteen ja sen toteuttamiseen ensin omassa elämässä ja sitten kansan.
"Usein olen mielessäni kuvitellut alabasteri-uurnaa, joka on asetettuna ajan virtaan, missä sen reunat yhä läpikuultavammiksi hioutuvat. Uurnan sisässä asuu aate, ihmiskunnan iäti loistava lamppu, ja kuultaa läpi — ensin ei ollenkaan, sitten vähitellen yhä heleämmin kuta enemmän kuori kuluu — kunnes sen valo kerran kirkkaana ja kauniina loistaa seinien läpi kaikkein sameimpaankin silmään."
Noin oli aatteen iäti loistava lamppu aikain kuluessa hänessä itsessäänkin valjennut, vuosi vuodelta yhä kirkkaammaksi käyden. Muulle maailmalle ei se vedenalaista valoaan paljonkaan levittänyt. Harvat hänet tunsivat, harvoille hänen lamppunsa loisti. Mutta yksi oli varma — niinkuin Hedlund hänestä kirjoitti, — "August Fredrik Soldanissa omisti Suomi isänmaata rakastavan, lämminsydämmisen, läpirehellisen, runsailla tiedoilla varustetun pojan, joka voi olla ja jonka tulee olla nuoremmalle sukupolvelle jalona esikuvana. Tuo totuutta hakeva mietiskelijä ei enää ole olemassa, mutta hänen muistonsakin on yhdysside."
Niin, olkoon se yhdysside tuon vanhan ja vankan sukupolven miehistä, jotka nykyisen Suomen katon alle saivat, niihin nuoriin, jotka nyt sen katon alla asuvat ja tahtovat sitä repimästä estää.
Jos tämän elämäntarinan on onnistunut tuota sidettä lujittaa ja osoittaa, että Suomitupa mahdollisesti kerran revittynä on uudelleen rakennettava niille ikuisesti järkähtämättömien siveellisten ja oikeudellisten periaatteiden salvaimille, jotka ovat sen seiniä tähänkin saakka pystyssä pitäneet, silloin ei ollut tämä elämä turhaan elettyä, ja silloin on sen kertojankin tarkoitus saavutettu.