En tahdo kieltää, ettei minunkin kantaani luokkapuolueeseen kuuluvana ainakin jossain määrin vaikuttaisi luokkaedut ja etten vanhaa yhteiskuntaa tukeakseni tarrautuisi periaatteihini niiden minulle tuottaman hyödynkin vuoksi. Sellaista ei voi torjua, eikä koskaan voi oikein tietää, milloin itsekkäisyys minussakin verhoutuu sille mieluisiin ja sopiviin periaateverhoihin. Minä kuitenkin pyrin siitä pois. Ja minä puolustaun itseni edessä aina sillä, etten minä vastusta sosialismia semmoisenaan. Vastustan luullakseni vain sen toteuttamiseksi käytettyjä keinoja. Ja minä vastustaisin niitä silloinkin, jos minun aatteitani tahdottaisiin samanlaisilla toteuttaa. En minä kutsuisi venäläisiä avukseni, vaikka suomalainen sosialismi eduskunnallista, laillista tietä panisi täällä toimeen minkä yhteiskunnallisen mullistuksen tahansa. Kenties tulen tilaisuuteen tämän osoittamaan teossakin, jos taantumus Venäjällä pääsee valtaan ja tarjoaa apuaan täkäläiselle taantumukselle.

*

Aakkosia.

Miten aseellinen järjestysvalta syntyy ja miksi se on tarpeellinen, eli miksi esivalta tarvitsee miekan?

Isällä on kaksi poikaa. He ovat tunnustaneet isän ratkaisuvallan keskinäisissä riidoissaan eivätkä itse ryhtyneet niitä ratkaisemaan tappelemalla. Niin on eletty siitä lähtien, kun oltiin pieniä. Jos jotain kahakkaa on tapahtunut, ovat molemmat syylliset saaneet selkäänsä tai muulla tavalla pakoitetut antamaan hyvitystä. Mutta pojat kasvavat ja isän fyysillinen voima on heikentynyt. Sitä ei enää pelätä eikä kunnioiteta, Luottaen pelkkään auktoriteettiinsa, joka alkuaan perustui hänen fyysilliseen voimaansa, isä ei ole hankkinut itselleen asetta. Eräänä päivänä käy toinen poika toisen kimppuun, tottelematta isän kieltoa. Isä ei voi sitä estää, koska häneltä puuttuu ase. Ahdistettu poika ei voi vedota isän ratkaisuun, vaan täytyy hänen itsensä puolustautua aseella ja on hän siihen oikeutettukin, kunnes isä ehtii hankkia aseen ja sen avulla erottaa riitapuolet ja riisua heiltä aseet. Isän täytyy nyt jäädä ase käteen, kunnes hän saa varmuuden, ettei rauhaa rikota. Siis: jollei yhteiskunta lain ja järjestyksen ylläpitämiseksi voi saada niille tunnustusta muutoin, täytyy sen käyttää asetta, joka hänellä, ja yksin hänellä, täytyy olla sitä varten olemassa. Meidän yhteiskunnallamme ei ollut aseita. Sen täytyi niitä hankkia ja käydä kurittamaan niitä, jotka rikkoivat järjestyksen ja rauhan.

Olen tavannut henkilöitä, jotka eivät ole oppineet tällaisiakaan perusaakkosia, vaan haaveilevat kaikkien rauhasta kaikkien kesken.

*

Rangaistus ja kosto.

Olin juuri kaupungilla ja tapasin kaksi virkamiestä. Huomasin heistä, kuinka ankarimmat kostovaistot jo nostavat päätään lopullisen ratkaisun varalta. Toinen vaati erikoisoikeudellisia, siis mitä ankarimpia toimenpiteitä syyllisiä johtomiehiä vastaan. Toisen mielestä riitti, jos heidät tuomittaisiin lain ja oikeudenkaan mukaan s.o. rikoslain maankavallusta koskevan ankarimman pykälän mukaan. Mistään armahduksesta ja lieventävistä asianhaaroista ei kummallakaan ollut ajatustakaan. Enkä minä luule, että porvariston yleiskanta tulee paljoakaan muuttumaan, kun voitto on heidän.

*