*
Mies paikallaan.
Kunniaa Svinhufvudille. Kerrankin puhtahin rehellisyys ja tinkimättömyys jonkun maan johdossa! En tiedä, miten hän muutoin on mies sillä paikallaan, mutta tällä hetkellä ei olisi voinut löytää toista hänen vertaistaan. Hän on kansan siveellinen selkäranka ja muuta ei nyt tarvita. Jospa meillä Bobrikoffia vastaan heti olisi ollut pantavana sellainen horjumaton mies. Ja sellainen yhtenäinen rintama. Nyt ei jätetä mitään kenenkään yksityisen harkittavaksi, kaikkien on ilman poikkeusta oltava mukana. Vaikka Mannerheim ei voittaisikaan, täytyy hyökkäyksen kukistua jo virkamiestenkin vastarintaan. Muista "siviili"-rintamista puhumattakaan. Meillä ei ole venäläisten vallihautoja, mutta meillä on kiviä ja kantoja niin paljon kuin niitä Suomessa on. Paljoko niitä on?
*
Tulevatko Manner, Sirola, Tokoi y.m. tappiolle joutuneina pakenemaan Venäjälle kantamaan sieltä nurjaa kilpeä isänmaataan vastaan? Jos bolshevismi Venäjällä pysyy vallassa, tulevat he mahdollisesti sieltä tuottamaan meille paljonkin harmia, pysymään "pretendentteinä" Suomen tasavallan valtaistuimeen.
Mikä ero Svinhufvudin ja näiden miesten välillä, varsinkin hänen ja Tokoin välillä, josta Stahovitsh sanoi, että hän on maailman epäluotettavin mies! Häpesin sitä silloin Suomen vuoksi, jonka ensimmäinen mies hän silloin oli. Nyt on kaikenlaista häpeää niin paljon, olen siitä niin likomärkä, ettei mikään lisä enää tunnu: häpeä valuu pois häpeän päältä niinkuin vesi veden.
*
Rauha?
Illalla tuli tieto, että muka on tehty rauha Saksan ja Venäjän välillä. Eräs nuori mies, sosialisti, riemuitsi, että nyt ei siis Saksa enää ainakaan tule auttamaan porvareita. Vaikka tämä nuori mies ei ole mannerilainen eikä tahdo olla mukana kumouksessa, niinkuin se on pantu toimeen, niin hän siitä huolimatta toivoo taistelussa voittoa omilleen. Kuinka me tuomitsemmekin keinot, aina me kuitenkin olemme niin heikkoja, että annamme niiden tekijöille anteeksi, kun asiamme on yhteinen.
Jos rauha todella on tullut solmituksi, miten se tulee vaikuttamaan meidän nykyiseen asemaamme? Kuinka venäläiset tulevat suhtautumaan siihen, että heidän miehiään on ammuttu? Heräävätkö tai herätetäänkö heidän nationalistiset ja suomiviholliset vaistonsa, jotka varmaankaan eivät ole kuolleet, vaikka nukkuvat? Saako Mannerin ja Tokoin hallitus sen sodan estetyksi? Tavarishit eivät ehkä tahdo ottaa tovereilta heidän Suomeaan. Täytyykö sellainen "palvelus" maalle tulla merkityksi voittopuolelle heidän hyväkseen lopullisessa tilin teossa?