*
Valhe kukistuu.
Ei kehityksen kulku tämmöiseen tule yksistään tapahtumisen sisäisestä välttämättömyydestä, vaan sellaisista tilapäisyyksistä, kuin ovat johtavien miesten luonteet. Ei työväen asian olisi tarvinnut mennä tähän valheelliseen, epärehelliseen, raakamaiseen suuntaan, jos sitä ei olisi ohjattu siihen. Meikäläinen sosialismi on kai hyvinkin suuressa määrin seuraus johtajien luonteista. Jos ne olisivat olleet hienompia, jalompia, aatteellisempia, rehellisempiä, luonteeltaan suurempia, niinkuin johtajat monessa muussa maassa, olisivat he varmaan voineet nostaa sen korkeammalle tasolle. Se ei ole sosialismi, joka nyt romahtaa, niinkuin toivon, vaan se on sosialismi, niinkuin nämä ovat sitä ajaneet. Se on se, joka tekee vararikon. Se on valhe, joka kukistuu, rikos, joka saa rangaistuksensa.
Ne tulevat kaatumaan oman taktiikkansa uhreina. Siinä on vikuroitu, väärennetty, valheteltu, uskoteltu. Yhtäkkiä se ei enää mene. Nyt pitäisi alkaa uusi taktiikka, rehellisyyden, totuuden, periaatteen taktiikka. Mutta sitä taktiikkaa he eivät olekaan oppineet. He seisovat aseettomina siinä turnauksessa, jossa ei enää voida kieräillä eikä koukkuilla.
*
Se on Venäjän viljaa.
Olen huomannut, että joissain sosialisia parannuksia haaveksivissa nuorissa olisi taipumusta hyväksyä tämä aseellinen vallankumous siinä tapauksessa, jos siinä ei olisi käytetty venäläistä apua tai jos siitä luovuttaisiin. Kumous saisi siis jatkua jos niin tapahtuisi. Minusta ei väkivallan teko lainkaan muuta luonnettaan siitä, millä tavalla väkivalta pannaan toimeen, olipa se kotimainen tai ulkoa tuotu. Vaikka olisin miten kiihkeä sosiaalisten reformien vaatija tahansa, en voisi ottaa niitä, kun niitä tarjotaan pistimen kärjestä. Olen siihen määrin uskollinen meidän kansanvaltaisen parlamenttarismin kannattaja, että kaikki sitä syrjäyttämällä saatu minusta on ryöstettyä toisen tavaraa. Jos Tokoi vallankaappauksensa palkkioksi saisikin nyt viljaa Venäjältä, en ottaisi sitä vastaan, jos suinkin jollain tavalla voisin uskoa pääseväni omaan uutiseeni. Olen kuin isännälleen siihen määrin uskollinen koira, joka ei huoli palaa vieraan kädestä ennen kuin ehkä nälkäkuoleman uhatessa. Tokoin leivässä, jos hän sitä saa bolshevisminsa palkaksi, on aivan liian paljon venäläistä hajua, ollakseen etomatta suomalaista sydäntäni.
Torstaina 31 p:nä tammikuuta.
Rouva Erkko soitti, että edusmiehiä vangitaan ja etsitään. Onko tarkoitus ottaa ja pitää heitä panttivankeina vastaisten tarpeiden varalta?
Olin E. Erkon luona. Kuulin, että edusmiehet Mikkola ja Paavolainen olisi vangittu. Varsinkin kuulutaan maalaisliittolaisia etsityn. Erkolla omituinen tunnelma, joka muistutti Bobrikoffin aikoja vähää ennen heidän maasta karkoittamistaan.