Nyt on Punainen Kaarti juhlallisesti julistettu Suomen tasavallan armeijaksi, kansanvaltaa ja vallankumouksen saavutuksia suojaavaksi joukoksi. Sillä on "julkisen sotajoukon oikeudet ja velvollisuudet." Kaartilainen on oikeutettu saamaan valtiolta omansa ja perheensä toimeentulon. Heti tästä tiedon saatuaan on kaartin joukko-osastojen pidettävä juhlakokouksia, joissa vannovat — ei, eivät vanno valaa, vaan "antavat juhlallisen vakuutuksen". Tämä vakuutus päättyy näin: "Tämä vakuutuksemme on vapaa ja tulemme sen täyttämään vallankumouksellisen tietoisuutemme ja oikeudentuntomme mukaan." Kun vakuutus on annettu, pitää huudettaman: "Eläköön köyhälistön kansainvälinen vallankumous!"
Uraa! kuulen varmasti saapuvilla olevien tavarithsien huutavan.
Kuinka moni heistä tiennee, mikä on "vallankumouksellinen tietoisuus"? Siinä on heille varmaan jotain mystillistä, selittämätöntä, jotain korkeamman olennon hämyä jota ilman sosialisti-ateistikaan ei tule toimeen.
Tämä on kaikessa kaameudessaan samalla lapsellisen liikuttavaa touhua.
*
Kuolemanrangaistus poistetaan.
Kuolemanrangaistus on poistettu helmik. 2 p:nä 1918 annetulla lailla. Siinä on kaksi pykälää. 1 § kuuluu: "Kuolemanrangaistukseen ei saa tästä lähtien tuomita." Mutta eihän meillä tähänkään saakka ole ketään tuomittu kuolemaan. Ainoastaan keisarin hengen ottamisesta ja valtiopetoksesta olisi voitu tuomita, jos olisi ollut tuomittavia. Tulleeko tästä lähtien olemaan ketään semmoisia? Pelätäänkö, että se vaara kerran vielä ketä uhkaa? Ketä?
*
Tämä laki kuolemanrangaistuksen poistamisesta on kai myöskin syntynyt sitäkin varten, ettei tehdyt ja tehtävät murhat joutuisi johdon syyksi. "Merkkejä siitä, että tämä taistelu voi käydä myöskin julmaksi, on havaittavissa nyt jo", sanotaan lain perusteluissa. "Julmuudella ei mitään voiteta" j.n.e. Eräässä tämän päivän "Työmiehen" kirjoituksessa tuomitaan siinäkin väkivaltaa ja terroria, jotka "eivät sovi meille". Vaikka valkokaartit ovat tehneet raakoja tekoja, ampuneet sairaanhoitajattaria j.n.e. ja vaikka ehkä sinä, punakaartilainen, olisit ajatellut antaa samalla mitalla, niin — "pois kosto ja korpilaki!" "Olkootpa porvarikaartilaisten raakuudet minkälaisia tahansa, niin sittenkin meidän täytyy säilyttää malttimme ja arvostelukykymme selkeinä."
Onhan hyvä, että varottavat. Mutta joka kerta kun minä tällaisen varotuksen luen, kuulen minä laukauksen jossain ja näen selkään ammutun porvarin makaavan veressään, jota Manner ja te muut turhaan koetatte pestä käsistänne. Terrorista ette puhuisi, ellei sitä olisi.