Keskiviikkona 6 p:nä helmikuuta.
"Ei edes tsaarin aikana ollut tämmöistä sorto- ja pakkovaltaa", se on tätä nykyä kaiken laulun alku ja loppu.
*
Liekö räikeämpää väkivaltaa, kuin että vanhat, harmaantuneet virkamiehet, jotka ovat vannoneet valan olla kuuliaiset maan lailliselle hallitukselle, vastoin tätä vannomaansa valaa tahdotaan pakottaa tekemään työtä käskettyä. Samalla se on mitä ilmeisin köyhäntodistus. Ne, jotka lähtevät liikkeelle parantaakseen ja uudesti luodakseen tätä yhteiskuntaa, eivät kykene omin päin astumaan edes ensimmäisiä askeleitaan, vaan tarvitsevat opastusta niiltä, jotka he tahtovat syrjäyttää. Se on aivan samaa kuin vaatia valloitetun maan kansalaisia ilmaisemaan sotasalaisuuksia, olemaan oppaina, jopa tarttumaan aseihinkin.
*
Juttu.
Kerrotaan — luultavasti tekaistu — juttu siitä, kuinka punaisten veturi Nikkilän mäessä Porvoon radalla pysähtyi, kun pyörät alkoivat pyöriä paikallaan, samalla kun valkoiset vimmatusti ampuivat. Täytyi lopulta palata takaisin Keravalle. Kiskot olivat voidellut vaseliinilla. Tuommoiset jutut hetkeksi virkistävät mieltä. Toivon niitä kuulevani, vaikka niissä olisikin totta vain siteiksi.
*
Salamurhia.
Eräs tuttava, joka asuu Kottbyssä, kertoi, että siellä tuon tuostakin pamahtelee ja että tavataan miehiä kuolleina metsissä. Luultavasti ne ovat useimmittain yksityisiä kostomurhia, joita nyt tehdään yleiseen laskuun. Jokainen sellainen laukaus on yksi naula lisää vallankumouksen omaan kirstuun.