Rahalla ja valheella.
Mistä porvaristo on saanut miehiä taistelemaan vääryyden puolesta? kysyy "Työmies" tänään. On nähtävästi yhä edelleen hyvin kiusallinen tosiasia, että lahtareita on niin paljon. Tilasto kuulemma osoittaa, että varsinaisia kapitalisteja on maassamme mitättömän vähän verrattuna "varsinaisiin" eri työaloilla ahertaviin kansalaisiin. Mutta "rahalla saa ja hevosella pääsee". Kapitalistimme ovat ostaneet itselleen miehiä. Miehet ovat rahalla maksetut. Ei sentään kaikki. Toiset on saatu mukaan "valheilla ja inhoittavilla, mädännäisyyttä uhkuvilla vääristelyillä"; nämä ovat henkisesti kehittymättömiä, konttoristeja, pieniä virkailijoita, jopa koululaisiakin, yleensä "sivistyneistöön" kuuluvia, joita on saatu liittymään mukaan saarnaamalla huligaaneista ja anarkismista. Näitä koettaa "Työmies" kääntää puolelleen. "Ettekö ole tulleet ajatelleeksi sitä seikkaa, että tarvitaanko noita huligaaneja ja anarkisteja vastaan niin pirulliset varustukset kuin tykit ja kiväärit, granaatit ja kuularuiskut? Mistä näitä huligaaneja noin mahdottomasti olisi voinut yhtäkkiä ilmestyä?"
Niin, mistä? Se on kysymys, josta kai moni muukin kuin "Työmies" nyt päätään punoo.
Rintamalla olleet punakaartilaiset kai muuten voisivat "Työmiehelle" ilmaista, onko sen takana vain konttoristeja ja koululaisia. Kyllä siellä näyttää olevan hiukan kovakouraisempaakin väkeä, lienevätkö sitten rahalla ostetuita.
*
He ja me.
Tänään on 18 astetta pakkasta. Siellä ylhäällä pohjoisessa, rintamalla, on kai vielä kylmempi. On noloa istua lämpimässä huoneessaan auringon paistaessa sisään ja kahvikupin ja aamutupakan ääressä lukea lehteään, ainoata, mikä on saatavana, tätä vastenmielisen valheellista "Tiedonantajaa", jonka on käynyt ostamassa katukulmassa naukuvalta pojalta.
Siinä on tutut kirjasimet, tuttu koko ja tuttu paperi — "Helsingin Sanomain", joiden painossa sitä väkivaltaisesti painetaan. On surkeaa nähdä oma hevonen vieraissa valjaissa, vieraan ruoskan alla. Missä kunnossa sen Erkko kerran löytänee.
Mutta vielä kiusallisempaa on nähdä nuoruutensa haaveet ja mieliaatteet väärennettyinä ja turmeltuina, ylösalaisin asetettuina. Niinkuin tänäänkin kirjoituksessa: "Me lopetamme herravallan ja annamme kansalle vapauden." Herravallan lopettamista tai ainakin rajoittamista ja kansanvallan laajentamista sitä meikäläisetkin olemme kaiken ikämme harrastaneet. Merkitsihän K.P.T. aikoinaan ei ainoastaan "koko programmi toimeen", mutta myöskin "kansan pyhää tahtoa".
Eihän oikeastaan periaatteessa pitäisi olla mitään muistuttamista sitä vastaan, miten heidän hallituksensa, kylläkin kaunisniminen, Suomen Kansanvaltuuskunta, tehtävänsä paperilla ilmaisee. "Se ei kohoa korkealle jalustalle, jakaakseen käskyjä kansalle. Se odottaa vain kansan tahdon ilmaisua pannakseen kansan tahdon täytäntöön. Se julistaa kansan ainoaksi auktoriteetiksi, ainoaksi todelliseksi majesteetiksi. Se lopettaa kaiken virkavaltaisuuden niin ylhäälle kuin alhaallekin. Ei ole olemassa mitään virka-armeijaa eikä virkamiehiä entisessä merkityksessä, on vain kansan luottamusmiehiä, jotka kansa useassa tapauksessa itse valitsee yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden perusteella ja jotka toimivat ja täyttävät tehtävänsä kansan välittömän valvonnan alla. Vanha virkakoneisto on siirtynyt iäksi muinaismuistojen joukkoon ja sijalle on astunut toveri, kansan luottamusmies."