Sellaiseksihan mekin ennen kuvittelimme suomalaista, demokraatista hallitusta ja kansallista suomenmielistä virkamiestä. Saimme nyt nämä, jotka hutiloivat kaiken ehkä iäksi. Taka-askeleena tästä, kun kaikki on päättynyt, luultavasti kehittyy vielä entistäkin lujempi ja pönäkämpi virka- ja harvainvalta. Meitä luultavasti kyllä tullaan hallitsemaan entistä hiukan suomemmin, mutta samalla huonommin.
*
Entinen "vapauden aika" ja nykyinen.
Kirkkoihin taitavat ihmiset vielä saada vapaasti kokoontua, mutta en tiedä, uskalletaanko yhtyä yksityisiin hartausseuroihin. Kaikki muut harrastukset täytyy hoitaa salaa. Olihan se aikaa sekin ryssän aika, kun esim. Kirjailijaliiton ja Kirjallisuuden Seuran ja yleensä kaikkien seurojen kokouksissa kökötti poliisi oven suussa — usein hyvinkin häpeissään. Nyt, jos ehkä saisikin milisiltä samalla ehdolla luvan kokouksen pitoon, ei kuitenkaan kenenkään kunnia sallisi tehdä ilmoitusta kokouksesta. Ennemmin kokoonnutaan salaa hajottamisen ja vangitsemisenkin uhalla.
Oli tänään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran valmistusvaliokunnan kokous. Kapinallinen seura, kymmenkunta miestä, hiipi eri aikoina takaovesta ja takateitä kellarikerran kautta johonkin varastohuoneeseen, ettei vain Ritarihuoneen edustalla tepastelevat kiväärimiehet saisi vihiä työväen tasavaltaa uhkaavista salahankkeista. Kokouksessa keskusteltiin runoista ja saduista ja sen semmoisista. Menin varomattomasti kyllä ikkunaan. Vartija, hyvin tärkeän näköinen, totinen ja velvollisuudentuntoinen, huomasi minut ja loi minuun tuiman ryppykulmakatseen. Hän oli keksinyt "lahtarin", joka mene tiedä vaani ties minkä kuularuiskun takaa. Siellä olisi muuten ollut kylläkin turvallista ampua vanhojen kirjavarastopinkkojen takaa. O tempora! Bobrikoffin aika oli "vapauden aikaa" nykyisyyden rinnalla.
*
Kuuluisi saavan ostaa ryssiltä kuularuiskuja, jos olisi rahaa. Ne nähtävästi alkavat realisoida pesäänsä. Turun kasarmilla myödään saappaita 50 markasta pari. Suksia saisi hyviä ja halpoja.
*
Tahrivat, tuhrivat.
Myöhään yöhön kuuluu senaatin talosta tulet tuikkavan. Siellä ne hiki hatussa istuvat ja laativat lakeja ja ottavat haltuunsa virastoja ja laitoksia toisen toisensa perästä. Ovat laativinaan, ottavinaan. Ovat touhussa kuin lapset talosilla ollessaan. Ei se ole totta, eikä siitä totta tule. Niillä on ohjat, niillä läiskää ruoskat puuhevosen selkään, ne huutavat ja manaavat ja ne tekevät mielikuvituksessaan huimaavia retkiä niinkuin Peer Gynt — valehdellen niinkuin hänkin, käyttäen miten kuten toisten aatteita ominaan. Sillä nämä heidän mielikuvitusretkensäkin ovat varastettuja porvareilta. Ne hakevat laatikoista vanhojen virastojen alotteita ja ottavat osan ja jättävät toisen, tahrien, tuhrien ja pannen omiaan väliin.