*
Tämä on kaikin puolin niin tragikoomillista, niin hullunkurisen totista ja totisen hullunkurista, että on suorastaan anteeksiantamatonta, ettei kukaan sano järjen ja rauhan sanaa. Mutta eihän tässä voi. Ja hyvä kai on, että saavat näytellä kappaleensa loppuun. Ei ole epäilystäkään, että siitä tulee loistava, murheellinen fiasko.
*
Ryöstösotaa tämä on.
Tämä on kuin jotain vanhan ajan villi- ja valloittajaheimon ryöstösotaa: Tullaan maahan, ryöstetään, poltetaan, syödään, hävitetään kuin vihollismaata, otetaan mistä saadaan. Sitten palataan omalle maalle ja jätetään rauniot savuamaan. Mutta yhtäkkiä huomataan, että on oltukin omassa maassa. Luultiin hävitettävän vierasta, ja hävitettiinkin omaa.
*
Pääasia.
Ne nyt ottavat rahaa ja ruokaa. Fyysillisesti väkevämpi vain muitta mutkitta ottaa, mistä saa. Hän ei voi muuta, hänen täytyy, sillä hetkellinen hätä ja tarve ei voi valita keinoja. Ei voi eikä tarvitsekaan. Kun on rajoitettu varasto, jota ei osattu jakaa tasan, niin että kaikki olisivat saaneet yhtä paljon, jaetaan se nyt näin: se ottaa, joka ensin ehtii, ja työntää heikommat syrjään. Eiköhän tässä pohjalla ollut kaiken alkuunpanijana vain se vaisto, että täytyi joutua ja takavarikoida elintarpeet voimakkaimmalle, ottaa ne, ryöstää ne ja viedä ja jättää laari tyhjäksi. Hoitakoot porvarit asiansa, kuolkootkin. Kunhan me elämme. He elävätkin ehkä viikon pari kauemmin, jos sitäkään. Siinä se todellinen kannustin, se ei ole ehkä tietoista, ainoastaan vaistomaista. Siinä sivussa hoidetaan politiikkaa ja ajetaan köyhälistön asiaa, mutta se ei ollut sittenkään pääasia. Pääasia oli saada kaapatuksi leipä porvarin suusta. Viimeisen kannikan vienee kaarti ja aseettomat omatkin saanevat nuolla näppejään.
*
Pakopirtillä.