Rauhallisesti voimme odottaa tämän "vallankumouksen" päättymistä: sen loppu on selvin sanoin määritelty Suomen voimassa olevassa rikoslaissa.
*
Virkamiesten vastarinta.
Valtion virkamiesten lakko ei anna rauhaa "Työmiehelle", uudestaan ja uudestaan se siihen palaa. Kun virkamiehet aikoinaan palvelivat Bobrikoffia, Seyniä ja Borovitinoffia, mikseivät he nyt palvele Manneria ja Tokoita? Esivalta kuin esivalta, ei toinen laillisempi eikä laittomampi kuin toinenkaan.
Vertailu ei oikeastaan aivan pahasti onnu, sillä ei olisi pitänyt silloinkaan palvella. Olisi pitänyt silloinkin tehdä lakko niinkuin nyt. Mutta se, mikä silloin jäi tekemättä, se tehdään nyt. Erehdys korjataan, on vahingosta viisastuttu. Vertailu ei onnu siinäkään, keitä ne palveltavat ovat, joita "Työmies" vertaa toisiinsa. Totean, että he itse vertaavat omaa hallitustaan Bobrikoffin ja Seynin vastaaviin.
J. K—la väittää tämänpäiväisessä "Työmiehessä", että lahtarit puhkaisevat uhriensa silmät pistimillä ennen pään murskaamista ja hakkaavat vielä elävältä jalat poikki, lisäten: "Ei mikään peto ole niin julma kuin porvari, jonka kukkaroon kosketaan."
*
Perjantaina 15 p:nä helmikuuta.
Aivan niinkuin ainakin…
Tämä kaikki on kyllä niin verisen totista, tai sanoisinko niin kuolemankalpean kaameaa — mutta joskus tarjoutuu kuitenkin joku koomillinen näky tai tapaus, joka väkisinkin vetää mielen hilpeäksi. On virkistävää nähdä porvarin esiintyvän aatelismiehenä kaikkine hänen eleineen ja sosialistin porvarina vastaavine eleineen.