Kullervo Manner on eilen avannut Suomen työväen tasavallan ensimäiset valtiopäivät niinkuin konsanansa joku valtionhoitaja, presidentti tai kuningas. Ja kaikki on muutenkin niillä valtiopäivillä käynyt samaan malliin ja tahtiin kuin niillä porvarillisilla valtiopäivillä, joiden puhemiehenä Mannerkin kerran toimi — lukuunottamatta juhlallista jumalanpalvelusta, jota ei ole pidetty.
Heidän duumansa kokoontui takavarikoidussa entisen eduskunnan Heimolassa. Sen nimenä on Työväen Pääneuvosto. Siellä on samat tuolit, samat pöydät, samat penkit ja osaksi samat penkinpainajatkin; luultavasti samat vahtimestaritkin ottamassa vastaan päällysvaatteita eteisessä ja jakelemassa asiakirjoja pulpeteille. Lain leijonaa tuskin on siirretty sijoiltaan, ellei se mahdollisesti itse ole kääntynyt päin seinää tai verhoutunut punaiseen lippuun. Lehdet eivät mainitse, oliko lehteriyleisöä ja millaista saapuvilla ja oliko keitään ulkomaiden diplomaateja läsnä.
Kullervo Manner, tämän tasavallan presidentti, avaa istunnon (sitä nimitetään, vaatimattomasti kylläkin, "kokoukseksi" à la Lundson) ja pitää puheen. Hän seisoo, luultavasti vesilasi vierellään, samalla paikalla, missä Svinhufvud vajaa kuukausi sitten. Hänen takanaan hallituksen tuoleilla mahdollisesti ovat ottaneet sijansa muut hallituksen jäsenet. Hänen ryhtinsä on komean etukumara, katse luja, ääni syvä. Puhe on painettu hallituksen sanansaattajan ensi sivulla niinkuin ainakin valtaistuinpuheet. Se on tyyni ja arvokas, niinkuin suuren valtiomiehen puheen tuleekin olla. Se tekee lyhyesti, asiallisesti ja aito-porvarillisparlamenttaariseen tapaan ja tyyliin selkoa hallituksen toimenpiteistä, luoden suuntaviivoja tulevaisuutta varten.
Syvältä ovat vallankumouksen voitot jo järkyttäneet Suomen yhteiskuntaa. Porvarillisen yhteiskuntajärjestyksen monet valta-asemat ja voimakeinot on riistäjäluokalta temmattu. Niitten virkavalta on huomattavalta osaltaan kukistettu ja avattu tie vallankumouksellisen kansanvallan hedelmälliselle vaikutukselle. Maan valtiollinen keskusvalta ja sen elimet ovat työväen käsissä. Kunnallisen vallan käyttö on niinikään työväenluokan vankoissa kourissa. Vallankumouksensa suurten tarkoitusten puolesta toimimaan on työväki nyt kerran pannut nuo vuosisatojen kehityksen luomat elimet, tarpeettomat niistä poispyyhkäisten ja toisiin valaen työväenluokan tarpeitten mukaisen uuden sisällön.
Vallankumous hävittää vanhaa ja lahonutta. Porvariston luokkalait on suistettu voimastaan ja vaikutuksestaan. Tilalle on ehditty luoda joukko köyhälistön eri kerrosten taloudellista ja henkistä vapautta turvaavia säädöksiä ja siten vakiinnutettu Suomen köyhälistön voittoisaa etenemistä lopullista vapautumistaan kohti. Paljon on tässä vielä työtä. Se on oleva lähimpäin aikojen päätehtävä.
Ne tehtävät, mitkä vallankumous on asettanut työväen elimien suoritettaviksi, eivät ole helpot. Porvariston valtakausi jätti jälkeensä äärimmilleen kärjistyneen elintarvekurjuuden. Kapitalistit ja niiden virkakätyrit koettavat saattaa koko yhteiskuntakoneiston seisaukseen, ja häiritä kansan uudestiluovaa työtä. Näiden suurten vastusten voittaminen on epäilemättä lähiaikoina kysyvä erityisesti vallankumouksen ylimmän valtaelimen, Työväen Pääneuvoston, kaikkea tarmoa.
Suomen työväen suuren vallankumouksen yhtenä tärkeimpänä päämääränä on rakentaa kukistetun herravallan raunioille valtiollisen kansanvallan korkea rakennus. Se on tapahtuva uuden valtiosäännön säätämisellä. Niin pian kuin julmat kansan viholliset ovat koko maassa voitetut, on Suomen kansalle tarjottava tilaisuus yleisellä kansanäänestyksellä hyväksyä itselleen uusi valtiosääntö. Tästä aikoo Kansanvaltuuskunta lähimmässä tulevaisuudessa esittää Työväen Pääneuvostolle perustuslakiehdotuksen, jonka kautta luotaisiin maahan todellinen kansaneduskunta sekä varma pohja kaiken työtätekevän kansan tulevaisuudelle. Näin voidaan varmimmin edistää Suomen työtätekevän kansan suurten joukkojen yhteisonnen lähentymistä.
Valheellista parjausta on siis se vastavallankumouksellisten syytös, että työväki tavottelisi vähemmistövaltaa. Vallankumouksellinen työväenluokka edustaa tosiasiassa kansan enemmistön asiaa, puoltaa palkkatyöläisiä, torppareja, maaseudun maatonta köyhälistöä ja pikkuviljelijöitä, kaupunkien kurjalistoa ja muita suurkapitalistien riistämiä. Kaikille näille taisteleva työväki suuria uhreja kantaen valloittaa paremman elämän perustukset.
Vallankumouksellinen taistelu ei ole päättynyt. Raskaat ponnistukset ovat vielä edessä. Kansan viholliset saavat apua ulkomaisilta kapitalistiryhmiltä muodossa ja toisessa. Se on hidastuttanut työväen lopullisen voiton saavuttamista. Mutta työtätekevän kansan asia ei voi sortua. Sen voitto on historiallinen välttämättömyys. Sen taistelu on elimellinen osa köyhälistön kansainvälistä vapausliikettä. Sen takia se on voitokkaana etenevä.
Kasvakoon Suomen työtätekevän kansan taistelujoukko! Lisääntykööt sen voimat! Mukaan kaikki, joille kansan yhteisonni on rakas! Siten on vallankumouksen voitto taattu ja sen saavutukset turvatut!