*
Työmiehet, tehkää rauha!
Porvarillisista piireistä koetetaan nähtävästi mikäli voidaan vaikuttaa työväkeen, aseman heille selvittämiseksi, mutta tietysti hyvin huonolla menestyksellä. Kuilu on niin suuri, on ollut jo kauan, ettei sen yli mikään voi hypätä. He eivät usko ketään muuta kuin omiaan, eivät kouraantuntuvimmatkaan tosiasiat vaikuta. Eräs hyvää tarkoittava asianharrastaja kävi muutama päivä sitten luonani ja pyysi minulta jotain asemaa selittävää ja valaisevaa kirjoitusta, jota monistettuna levitettäisiin. Kirjoitin seuraavan, vaikken usko, että se mitään auttaa. Tämmöiset olisivat saatavat rintamamiehille, mutta heidän kanssaan on tietysti tuiki mahdoton päästä minkäänlaiseen kosketukseen.
Työmiehet, tehkää rauha!
Saksalaiset ovat astuneet maihin Ahvenanmaalla ja aikovat sitä tietä tulla Suomeen pitämään huolta siitä, että Saksan ja Venäjän välinen rauhansopimus tulee toteutetuksi meihinkin nähden. Elleivät venäläiset sotilaat ja punakaartilaiset poistu Suomesta ja venäläinen vallankumouksellinen agitatsio täällä lakkaa, pakottaa Saksa siihen asevoimalla. Tämä pakotus tulee tietysti kohtaamaan niitäkin, jotka näiltä joukoilta saavat apua "isällisessä taistelussamme".
Kuinka Saksa tulee sitä varten toimimaan? Nähtävästi siten, että se nousee maihin Turussa, tai Raumalla, tai Porissa, mahdollisesti myöskin Etelä-Suomessa, jonne Räävelistä on pikainen pääsy. Ehkä maihinnousu tapahtuu kaikissa näissä paikoissa, rautatiet vallataan ja joukot kuletetaan punakaartilaisjoukkojen selkään. Vallan pienillä retkikunnilla Saksa tunki viimeksi Narvaan ja Kieviin. Eivät mitkään meikäläislaumat ja muutamat venäläiset kanuunat kestä vanhain harjoitettujen saksalaisten joukkojen ja heidän tykistönsä painoa.
Samalla kuin saksalainen tulee venäläisiä vastaan, lähtee Suomen laillisen hallituksen armeija liikkeelle omista tukikohdistaan rintamalla Pori—Antrea. Mannerheimilla on nyt tarpeeksi miehiä ja ampumatarpeita ja nähtävästi hän on odottanut tätä hetkeä iskeäkseen.
Yksinomaan venäläisillä aseilla aseistettua suomalaista punakaartia, jonka riveissä ja johdossa yhä taistelee venäläistä väkeä ja venäläisiä upseereja, luultavasti siis vaaditaan luovuttamaan aseensakin rauhansopimuksen täyttämistä varten. Ellei niin tapahdu, alkaa Saksa sotatoimensa. Punakaarti joutuu näin puristukseen kahdelta puolelta eikä voi olla epäilystäkään siitä, kuinka taistelu tulee päättymään. Ellei kaarti luovuta aseitaan, kehoituksen siitä saatuaan, tullaan se kaiken todennäköisyyden mukaan tuhoamaan viimeiseen taistelevaan mieheen. Aseellisen vallankaappauksen asia on menetetty ja jo alkuaankin mieletön seikkailu päättyy omaan surkeuteensa.
Se oli punakaarti yhdessä vallanhimoisten ja vastuuttomien, kevytmielisten johtajain kanssa, joka lähti tämän veljessodan veriselle tielle. Kaartin takana ei ollut läheskään koko Suomen työväki eikä sen hommia alkuaan kannattanut kuin vähemmistö sosiaalidemokraatisessa eduskuntaryhmässä. Vähitellen kaarti kuitenkin kasvoi ja vallankumoukseen liittyi huumattuna ja pakotettuna yhä suurempi osa työväkeäkin.
Punaisten tappio on siis myös työmiehen ja hänen asiansa tappio. Hän ei tule suoranaisesti saavuttamaan mitään siitä, mitä ehkä luuli vallankumouksen kautta saavuttavansa. Sen vallananastus on oleva sille vallanmenetys. Vaara pyörii, että menetetään sekin, mikä jo oli saavutettu parlamenttaarista tietä. Taantumus kyllä jo vaanii. Mutta toivokaamme, että se saadaan torjutuksi.