Se kuitenkin riippuu tällä hetkellä ennen kaikkea työväestä itsestään, siitä, miten se tulee esiintymään siinä lopputilityksessä, mikä nyt aseiden avulla lähipäivinä suoritetaan. Kuta verisempi viimeinen ottelu tulee olemaan, sitä kovemmat ehdot panee voittaja. Kuta kauemmin tappelua ja hyödytöntä verenvuodatusta jatkuu, sitä suuremmat tulevat olemaan verivelat ja sotakulut, jotka voitettu saa maksaa. Saksalainen on armoton ja häikäilemätön herra — se näkyy siitä, miten hän menettelee Venäjällä.
Jos Suomen työväki laskee aseensa ja sota siihen päättyy, ei loppusuoritus saksalaisten ja talonpoikiemme puolelta tule saamaan sitä rankaisuretkikunnan luonnetta, mikä varmaan tulee tapahtumaan, jos hyödyttömästi, itsepintaisesti ja epätoivon vimmalla vuodatetaan verta vielä sittenkin, kun asia jo on menetetty.
Suomen talonpojat eivät ole tarttuneet aseihin Suomen työväkeä vastaan, ei sosiaalidemokratiaa ja sen suuria ja monessa kohden hyväksyttäviä aatteita vastaan. Se on ensi kädessä lähtenyt liikehtimään karkoittaakseen maasta Suomen kansan vanhan vihollisen ja sortajan ja lopullisesti vapauttaakseen maansa tästä vieraasta vallasta. Sitten se on lähtenyt liikkeelle rangaistakseen niitä, jotka ryöväsivät, murhasivat ja edelleen sitä tekevät, jotka anastivat vallan kansalta itseltään, kansalta kokonaisuudessaan, sen omalta valitsemalta eduskunnalta ja tämän eduskunnan asettamalta hallitukselta. Se tahtoo kukistaa sen hirmu- ja diktaattorivallan, joka teki sopimuksen samanlaisen venäläisen vallan kanssa, sopimuksen, joka myöntää venäläisille täydet kunnalliset ja valtiolliset oikeudet Suomessa. Toteutettuna se sopimus olisi tiennyt Suomen liittämistä Venäjään monta vertaa lujemmilla siteillä kuin koskaan tsaarivallan aikana, kuin mikään seyniläinen yhdenvertaisuuslaki. Suomen tasavallan itsenäisyyden menettämistä vastaan suurin osa Suomea tätä nykyä taistelee silloinkin, kun sen täytyy taistella ei vain venäläisiä, vaan myös toisia suomalaisia vastaan.
Näitä kansan vihollisia, näitä isänmaan pettureita ja maan kavaltajia, samalla kuin myöskin tavallisia rikoksentekijöitä vastaan lähti Suomen kansan valtavin osa liikkeelle, ja ne se musertaa kaikella voimalla ja kaikilla keinoilla, jotka sota sille tarjoo. Kun kapinalliset turvasivat vieraaseen voimaan, olivat heidän kukistajansakin pakotetut pyytämään apua saadakseen sietämättömän olotilan päättymään ja samalla myös kansan pelastetuksi nälkäkuolemasta. Sillä saksalainen ei tuo tullessaan vain lyijyä, niinkuin venäläinen on tuonut, vaan myöskin leipää, jota Tokoi uskotteluistaan huolimatta ei ole voinut eikä voi hankkia.
Nämä vihollisensa kansanvallan valkoinen armeija liittolaisensa kanssa musertaa. Se rankaisee yllyttäjät, alotteen ottajat, kapinaliikkeen toimeenpanevat johtajat rikoslain kaikella ankaruudella. Eikä suoranaisia murhamiehiä, telottajia, rääkkääjiä, ryöstäjiä, aseettomien ampujia voi mikään armahdus kohdata. Kansan oikeudentunto vaatii tämän sovituksen.
Mutta suomalaisen työmiehen, varsinaisen vallankumouksellisen sotilaan rankaisemista ei voittaja tule vaatimaan. Ennenkuin se ryhtyy lopulliseen aseelliseen suoritukseen, tulee se varmaan tarjoamaan rauhaa ja unhotusta kaikille, jotka silloin heittävät aseensa eivätkä pakota enempään hyödyttömään veljen veren vuodatukseen.
Ratkaiskoon jokainen aseihin tarttunut työmies, tahtooko hän itse vetää päällensä oman kuolemansa ja asiansa menetyksen. Heidän menettelystään tulee riippumaan työväenasian kohtalo pitkäksi aikaa. Kuta vähemmällä verenvuodatuksella suoriudutaan ja kuta nopeammin lailliset olot palaavat, sitä nopeammin ja sitä voimakkaammin alkaa uudistustyö. Valkoinen armeija ei taistele reformeja vastaan, vaan reformien mahdollisuuden puolesta. Kansa tulee vaatimaan, että torpparikysymys saa torppareille suotuisan ratkaisun, että tilattomat saavat maata, missä se suinkin on mahdollista, että maa- ja teollisuustyöväestön asemaa parannetaan mitä edistysmielisimpään suuntaan. Porvarillinenkin yhteiskunta on tämän taistelun kautta oppinut näkemään, mitä sen oma etukin siinä suhteessa vaatii.
Käsittääkö aseihin tarttunut työväki, mitä sen etu nyt juuri vaatii? Laskeeko se aseensa vai aikooko se pakottaa keisari Vilhelmin joukot jatkamaan sotaa Suomessa, kun se on jo lopettanut sen Venäjällä?
Kyllä Hindenburg pian tästä Suomen rintamasta selviää. Tulkaa järkiinne, työmiehet, ymmärtäkää oma etunne, jos ette muutakaan ymmärrä! Älkää päästäkö taantumusta maahan! Älkää jatkako hyödytöntä, rikollista sotaa — kun ette kuitenkaan voi mitään voittaa! Vaatikaa johtajanne neuvottelemaan rauhasta. Voitte vielä saada kunniallisen rauhan. Jolleivät johtajat ota alotetta, ottakaa itse. Heittäkää aseenne turhan teurastuksen ja sissisodan välttämiseksi, joka on hyödyttömin ja julmin kaikista sodista. Olette liian hyviä kuollaksenne johtajienne ja yllyttäjienne puolesta, joita ette kuitenkaan voi pelastaa. Jääkää elämään asianne, isänmaanne, vaimojenne ja lastenne tähden. Säästäkää itsenne, säästäkää myös kansalaisenne, veljenne, toverinne, sillä toisellakin rintamalla on omaa lihaanne ja luutanne. Talonpoikakin on työmies.
Ajakaa keskuudestanne idän vieras, niin kääntyy lännen vieraskin rajalta eikä paina niskaanne rautakouransa iestä.