— Missä hänet ammuttiin?
— Varkaudessa.
— Oliko hän johtajia?
— Ei ollut. Taisi tulla ereys.
Olin aikonut tarjota hänelle tupakkaa, mutta en saanut sitä tehdyksi. Takertui kurkkuun surunvalittelunikin. Olin aikoinani sitä poikaa kiikutellut polvellani, taisin olla kirjoitettu sen kummiksikin. Hänen äänessään oli kuin syytös — myöskinkö minua kohtaan? Eihän niiden ilmeestä koskaan saa selvää, ei päivällä, saati sitten kuutamohämyssä.
Oltiin hetken aikaa vaiti, sitten hän kysyi yhtä rauhallisesti kuin ennenkin:
— Elintarveasiollako kuletaan?
— Niillä, millä kaikki muutkin tähän aikaan
— Saalistiko edes joulupuuron silmäksi?
— Onhan tässä vähän puuroksikin.