"Työmies" sanoo tätä kapinaa Suomen työväenluokan kypsyysnäytteeksi.
Kuluneet kuukaudet ovat sen todistaneet.
"No, miltä näyttävät tulokset?" — kysyy lehti ja vastaa: "Varsin hyviltä, vaikka me sen itse sanomme. Valtiokoneisto on käynnissä, kunnalliset asiat hoidetaan, armeijamme on maasta polkien luotu ja maan taloudellista koneistoa rustataan käyntiin kiireen kaupalla. Vaikeuksista ei ole puutetta, se on totta. Mutta ne vain innostuttavat ponnistamaan kaikki voimat niiden voittamiseksi".
*
Vakavata tulossa.
Että lännestä päin on jotain vakavampaa jo tulossa, vaikka "Työmies" väittää huhut saksalaisten lähenemisestä Turkua kohden perättömiksi, siihen näyttää viittaavan se, että Turun — Toijalan ja Turun — Karjan välillä matkustaville on asetettu entistä ankarampia matkalupamääräyksiä.
*
Kai valkoistenkin sota on sotaa.
Niin hartaasti kuin haluaisinkin voivani, en kuitenkaan voi sivuuttaa alinomaa uudistuvia kertomuksia valkoistenkin harjoittamista julmuuksista. Jokainen koettaa ja tahtoo uskoa omistaan kaikkea mahdollisinta hyvää, valkoinen on enkeli, punainen on perkele. Mutta kai tulee näyttäytymään, vastoin sitä, mitä täällä valkoisista ei tahdota uskoa, että valkoinen sota on sotaa sekin, joka vie siihen raaistumiseen, mihin se vie, kaikki sota, saati sitten sisällinen. Eräs nimimerkki J. J. kertoo "Tiedonantajassa" seuraavaa.:
"Olen toimessa, missä on tilaisuus nähdä heti tuoreeltaan maalta, rintamilta ja rintamain takaa tulleet raportit; olen tilaisuudessa kuulustelemaan rintamain takaa tulleita pakolaisia. Jos luoksemme saapuu karjalainen, savolainen tai pohjalainen, jos hän on tilallinen tai tilaton, niin jokainen heistä poikkeuksetta kertoo aivan samantapaisista valkokaartilaisten tekemistä hirmutöistä. Sellaisetkin henkilöt, jotka eivät ole nähneet sanomalehdistä palaakaan koko kansalaissodan aikana, eivätkä kuulleet sanaakaan tältä puolen rintaman, kertovat aivan samoista tapauksista, joista sanomalehdet joka päivä sisältävät uutisia. Kuinka voisi saada parempia todistuksia ja minkälaisiin todistuksiin enää voisi uskoa, ellei juuri noiden itse kokeneiden, eri tahoilta tulleiden pakolaisten kertomuksiin. Valkokaartilaisten julmuuksista sitäpaitsi eivät kerro yksinomaan vainoa kärsineet, vaan lisäksi asevelvollisuuspakolaiset ja vangiksi otetut valkokaartilaisetkin sen tunnustavat. Tähänastisen työskentelyni tuloksena olen tullut siihen vakaumukseen, että valkokaartilaisten julmuudet eivät johdu mistään satunnaisista, hetkellisistä vaikutteista tai yksityisestä kostonhalusta. Heillä näyttää olevan yleisenä ohjeena, että minkäänlaisia keinoja ei tule säästää silloin, milloin vaan joku vastustaja tai siksi oletettu tavataan."
*