Työläisten asema valkoisessa Suomessa "Tiedonantajan" mukaan.
Eräs kirjoittaja "Tiedonantajassa" koettaa mahdollisimman räikein värein kuvata sitä asemaa, mihin valkoisella puolella toimeenpantu yleinen asevelvollisuus on saattanut siellä olevat työläiset pakottaen heitä tarttumaan aseihin omia tovereitaan vastaan. Itsesäilytysvaiston pakottamana hänen täytyy kohottaa murha-ase todellisia veljiään vastaan, ampua, ettei tulisi ammutuksi. Ja mietteensä visusti kätkeä ja taistella. Muuta keinoa ei ole. Vastakkaiselta puolelta häneen muka aseet kohdistetaan hänen tuhokseen ja synkkiä kirouksia manataan, hänhän on valkokaartilainen. Hän, joka väkisin on sinne raahattu, saa tuhonsa toveriensa kädestä. Eikä hän voi tehdä mitään päästäkseen tästä saatanallisesta asemasta. Pako eteenpäin, varma surma, pako taaksepäin, kuolema. Ja jos toveriensa luokse pääsisikin, niin siellä ei tunneta muuksi kuin veriviholliseksi, valkokaartilaiseksi.
Jos valkoisten puolella semmoista pakkoa harjoitettaisiin, olisi se tietenkin sydämetöntä ja anteeksi antamatonta. Mutta minä luulen, ettei siellä semmoista tapahdu. Punaisia ei varmaankaan viedä väkisin rintamille, jo siitäkin syystä, että oma selkäpuoli on turvattava.
*
Kosteikko.
Olen viikkomääriä rämpinyt läpi "Työmiehen" likaisten palstojen, läpi valheen, yllytyksen, syytösten, vääristelyjen, tunnottoman petkutuksen, intohimojen, veren ja vihan. Olen usein ajatellut kääntyä takaisin, jättää lehdet lukematta ja työntää ne siihen viemäriin, mistä ne ovat tulleet. Ja yhtäkkiä tunnen alla kiinteätä maata ja tulen kosteikkoon, joka kuin ihmeenä on edessäni, vihreänä lehtona keskellä räkäistä petäjikköä. Tuossa on kirjoitus, jonka alla on nimimerkki J. W. L:la, otsakkeella "Siveysoppi kansakoulujen opetusohjelmassa".
Se on kokonainen ohjelma siveysopin opettamista varten kansakoulussa, hatara kylläkin, mutta kuitenkin jotain. Saattaa olla mielenkiintoista tulevaisuudessakin nähdä, mitä jotkut heidän tahollaan tänä aikana näistä suunnittelivat.
Siveysopin yhteydessä olisi kirjoittajan mielestä kansakouluissa esitettävä lyhyin piirtein uskontojen historian, uskonnollisten käsitteiden alkujohtumia, etevämpien uskontojen kehitys, perusteet ja ääriviivat. Näistä voi myös poimia tällaisen esityksen yhteydessä näytteeksi arvokkaimmat siveysopilliset lauselmat, kuten esim.: "Kaikki mitä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää tekin heille", sekä Mooseksen käskyistä ne, jotka koskettavat suhdetta lähimmäiseen, y.m.
Varsinaista siveysopetusta järjestettäessä olisi pidettävä silmällä ja noudatettava perussääntönä: suhtaudu muihin ihmisiin niin, ettet kenellekään tahallasi tuota vahinkoa, et ehdoin tahdoin, etkä oman itsekkäisyytesi takia saata lähimmäisellesi edes hermoja (sielua) kuluttavaa mieliharmia.
Velvollisuudentunnon kehittämistä on harjoitettava ja valaistava luonnosta, ihmiselämästä ja historiasta otetuilla esimerkeillä, joilla voi osoittaa, että ihmisen on täytettävä velvollisuutensa yhteiskuntaa kohtaan, jos mieli itselleen saada elämän- ja nautinnonoikeutta. Velvollisuus niin hyvin itseämme kuin yhteiskuntaa kohtaan vaatii noudattamaan säästäväisyyttä ja välttämään tuhlaavaisuutta. Elämästä otettavilla esimerkeillä voidaan osoittaa, että säästäväisyydellä on suuri arvo, samoin myös, että tuhlaavaisuus on pahe, jolla on surulliset seuraukset. — Velvollisuutenamme on suhtautua oikealla tavalla, jopa suurella varovaisuudella, rahaan. Sillä rahalla tuntuu olevan, kuten kokemus osoittaa, turmiollinen voima, nimittäin kasvattamaan ahneutta ja omanvoitonpyyntiä, siis kehittämään alhaisia viettejä. Työn kasvattavaa ja kehittävää merkitystä on teroitettava. On myös opetettava, että rehellisyys perii maan.