Opetusohjelmassa on seuraava nykyisten tapausten valossa hyvinkin tarpeelliselta näyttävä opetusohje: oikeudentunto kasvattaa jalon kansan. Siksipä on jo kouluopetuksessa sitä kehitettävä. Mitä seuraisi, jos kukin saisi tehdä mitä tahtoo: tappaa, varastaa, valehdella j.n.e. Yleinen sekasorto siitä olisi seurauksena, eikä kukaan olisi turvattuna. Jokaisen täytyy siis ymmärtää, että järjestys on tarpeen ja että kaikilla yhteiskunnan jäsenillä täytyy olla sekä rehellisyys- että oikeustajunta.
On hiukan yllättävää, että tämä sosialisti-moralisti katsoo tärkeäksi juuri nyt opettaa suvaitsevaisuutta. Kaikenlainen yhteistoiminta edellyttää suvaitsevaisuutta toisinajatteleviakin kohtaan. Vastustajiakin on opittava ymmärtämään ja kunnioittamaan. On vastustajista tavallaan hyötyäkin. Olemme näet pakotetut tarkistamaan ja yhä uudelleen arvioimaan omiakin käsityksiämme. Siten kehitymme ajattelemisessa.
Myöskin tunne-elämän jalostaminen ja hienostaminen mahtuu tämän "Työmiehen" maailmanparantajan opetusohjelmaan. Tämä saattaa tapahtua tutustumalla taiteeseen ja runouteen. Sitenkin osaltaan voidaan poistaa tahi ainakin vähentää ihmisluonteesta raakuutta, alhaisia, epäjaloja ja törkeitä mielikuvia. Saatetaan ihminen kehittää sellaiseksi, ettei hän enää tunne nautintoa toisten kiusaamisesta ja kärsimyksistä, ei panettelusta eikä parjauksistakaan, vaan päinvastoin inhoa. Sen sijaan hän nauttii kaikesta jalosta ja ylevästä, mikä edistää yhteisonnea, tuntien myötätuntoa ja iloa tästä samoinkuin kaikista uusista tutkimustuloksista, joilla saavutetaan oikeudellinen voitto toisensa perästä, korkeimman totuuden alalla.
Uusi kasvattaja koettaa hahmotella eteemme ihanneihmisen. Semmoiseksi pääsemme siten, että milloin on tapahtunut rikkomus yhteiskuntaa tahi toista ihmistä kohtaan, se on korjattava ja korvattava. Muutettava entinen menettelytapa. Tehtävä siis selvä kääntymys. Tuo korjaus, muutettu elämäntapa ja uusi suhtautuminen lähimmäisiin, kehittyen uudeksi luonnoksi, sitten aikaa voittaen kyllä tyynnyttää sekä lähimmäisen että asianomaisen itsensä, hänen katuvan mielensä ja tuottaa tasapainon. Mitä korkeammalle ihminen jalostuu, tottuu hyveisiin, sitä vähemmän hän tarvitsee mitään pakkokeinoja ulkoapäin. Hän on ihanneihminen vapaasta tahdostaan ja ylevästä innostuksestaan. Sopivat olosuhteet ja hyvin harkitut, ennakkoluuloista vapaat kasvatuskeinot saattavat enemmän kuin vanhanaikainen kasvatus kehittää ihmistä siveellisesti vapaaehtoiseksi olennoksi. Jos hän näin tekee, ei hänen tarvitse kuolemaakaan pelätä. Aikansa elettyään hän olemuksineen ja ajatuksineen siirtyy pois näyttämöltä jättääkseen tilaa seuraaville olomuodoille ja kehitysasteille. Ja sen tekee korkealle jalostunut ihminen odottamatta tahi vaatimatta itselleen mitään ansiotonta ja ehdotonta armonosoitusta haudan toisella puolen. Tahi jos hän ehkä vielä uskoisikin jotain jatkuvaa elämää jossain muodossa olevan tarjolla, niin hän vapaasti alistuu ja tyytyy tietysti siihen sellaisena kuin se, kuten muukin luonnon ikuisten lakien välttämättömyys, hänelle ehkä eteen avautuu. Siinä mielessä hän on valmis minä hetkenä tahansa, kun loppuun kulunut ikä ja fyysilliset olosuhteet niin vaativat, laskemaan päänsä ikuiseen lepoon ilman erikoisia tunnonvaivoja tahi hätäilemisiä. Rehellinen totuuden etsijä ei säikähdy viimeistä hetkeään "sielunsa autuuden" takia.
Tällaisia periaatteita ja suuntaviivoja silmälläpitäen olisi siveysopetusta annettava niin kansa- kuin oppikouluissakin, käyköönpä tuo opetus sitten joko varsinaisen siveysopin nimellä, kuten kai on luonnollisinta, tahi vaikkapa — jos niin tahdottaisiin — uuden uskonnon nimellä.
Näin pitkälle J.W.L:la. Mutta ei yksi lintu kesää tee. Pian kai tämä sosialististen ihanteiden keidas jää selän taa ja saan taas aikaa tarsia "Työmiehen" siveellisen turmeluksen suota, jossa ei vielä ainakaan tällä hetkellä näy rajaa eikä rantaa.
Perjantaina 15 p:nä maaliskuuta.
Seinäjoki — Suomen sotajoukon kokoontumispaikka.
Olkoon tämä päivä omistettu jollekin aivan erikoiselle: kuvaukselle rintaman takaa. Se on jo kuukauden vanha, mutta meille täällä tuores ja tuoksuva kuin vasta leivottu vehnänen.
Ylläolevalla otsikolla on Stockholms Dagbladin helmik. 22 p:n numerossa julaistuna lehden Suomeen lähettämän kirjeenvaihtajan kuvaus leirielämästä Seinäjoella.