— Miksi vain joka kymmenennen?
— "Valitettavasti ei voi hävittää kaikkea työvoimaansa. Mutta oikein se olisi."
Oli ollut syntymässä silta juopamme yli yhteisessä onnettomuudessamme, kuunnellessani hänen kuvauksiaan väkivallan töistä hänen pitäjässään. Se silta suistui syntyessään. En pääse sellaisten luo, en yli enkä ympäri.
Muistuu mieleeni Ruoveden Aminoff, aatelismies liankin, suurtilallinen, sukukuulu, mutta aivan toista maata kuin tämä. Hänet ammuttiin. Kenen syntien sovitukseksi? Ja moni muu samanlainen kansan mies on ammuttu. Mutta en luule, että Aminoff olisi ammuttanut ketään, en luule, että se hänestä olisi ollut oikein.
Maanantaina 18 p:nä maaliskuuta.
Vallankumouksen vuosipäivä.
Nythän on vallankumouksen vuosipäivä, sen suuren venäläisen, jonka olisi pitänyt "vapauttaa" meidätkin. Lienemme jokainen niinä päivinä vähän käyskennelleet punainen tilkku napinlävessä, varsinkin liikkuessamme keskikaupungilla. Siihen aikaan ei ollut oikein turvallista liikkua ilman. Minä sain nauhani Matti Kivekkäältä ja kannoin sitä talismanina taskussani, sillä se oli pelastanut erään venäläisen meriupseerin hengen — ainakin sillä kertaa. Kivekäs oli ollut jossain kauppapuodissa. Sinne syöksyi upseeri ja pyysi kaikkien pyhien nimessä saada jotain punaista. Kivekäs tavallisella reippaudellaan ja nopeatuumaisuudellaan repäisi kahtia oman nauhansa ja kääräisi sen upseerin käsivarteen, ennenkuin takaa-ajajat ehtivät sisään. Matti luovutti sitten minulle puoliskon omasta puoliskostaan, ja nuo rimsut kyllä riittivät tehostamaan meidän silloista punaisuuttamme. Se oli sitä aikaansa.
Ja kannattihan kyllä vähän punaillakin Seynin ja Borovitinovin ja keisarin menoksi. Ne meni, mutta "tavaritsit" jäivät ja yhä niistä on vielä rippeitä jälellä. Silloin tuli vapaus idästä, nyt puhaltaa sen tuuli pohjoisesta ja lounaasta. Ehkä kerran lauletaan: "leyhytteli lounastuuli, pohjoinen kovin porotti". Eihän arvannut siitä vapaudesta tätä tulevan, vaikka hermojen tuntosarvet jo silloin kihelmöivät jonkin ilkeän ilman olevan tulossa. Tiesihän idän miehiä täällä olevan, mutta ei niin hirveän paljon kuin mitä heitä yhtäkkiä vyörähti kasarmeista kaduille ja toreille. Niitä tuli muuankin kaamea, loppumaton, lumettunut sinellijono pyryssä Viaporin jäitä, isoja, partaisia, rosoisia venäläisiä talonpoikia. "Auta armias", sanoi joku heitä katsellessaan, "jos nuo saavat votkaa ja rupeavat remuamaan ja ryöstämään." Ne pitivät pahanlaista meteliä, mutta jospa nyt pitivätkin, olivathan tehneet suuren historiallisen teon meidänkin hyväksemme. Hävetti tosin, nöyryytti, että ne yhä olivat suuna päänä näyttämöllä ja me saimme katsella kurkolla kauloin juhlakulkueita. Näinkö me siis saamme vapautemme kaupanpäälliseksi suuressa ryssäläisessä rytäkässä, ja jäämme ikuiseen kiitollisuuden velkaan niille, jotka tässä asiassa ovat vuodattaneet vertansa meidänkin hyväksemme?
Onneksi — sanon kuin sanonkin: onneksi on "velka" nyt monin kerroin maksettu, kiitos punakapinan. Sanon kuin sanonkin: kiitos! Se kirottu olkoon samalla kiitetty. Siinä hengessä voimme nyt kaikessa hiljaisuudessa juhlia vallankumouksen vuosipäivää mekin. Olisipa ollut mukavaa, jos historian hengetär olisi jo täksi päiväksi veitikoinut tänne Mannerheimin. Mutta tässä vapautemme vuodessa on jo ollut niin monta kuukautta, että ei niin väliä, vaikka niitä tulee siihen kahdentoista sijasta kolmetoistakin.
En olisi muuten tainnut muistaa koko vuosipäivää, ellei "Tiedonantaja" olisi minua siitä muistuttanut. Sillä on tänään artikkeli päivän merkityksen johdosta, aika merkillinen. Lehti toteaa, että kaikki köyhälistön vallankumoukset tähän saakka ovat epäonnistuneet, s.o. onnistuneet kyllä, mutta ainoastaan — porvariston hyväksi. Niin Lassalien vallankumous Berliinissä 1848. Siitä on Engels v:na 1885 sanonut: "Merkillinen mies tuo saksalainen poroporvari. Hän ei koskaan ole tehnyt vallankumousta. V:n 1848 kumouksen suorittivat työmiehet hänen hyväkseen". Ja ranskalainen Proudhon kirjoitti: "V:n 1848 vallankumous, taloudellinen vallankumous, on porvarillisin, mitä olla voi. Meidän täytyy joko hyvällä tai pahalla suostua olemaan porvareita."