"Työmiehen" joku strateegi punoo ja punoo päätään sillä, että vaikka asema yleensä ja varsinkin Vilppulassa on ollut niin erinomaisen hyvä, niin mikä ihme siinä on, että Vilppulassa sittenkin tuli tappio. Siellä oli tungettu kiilana eteenpäin, siellä oli sivustatkin saatu nousemaan kiilan kären lähettyville ja kuitenkin tapahtui peräytyminen, joka "jostain käsittämättömästä syystä sai paon luonteen". "Joukot on vallannut joku käsittämätön joukkohermostuminen ja he ovat jättäneet asemansa ja mitä edullisimmat puolustuskohtansa, joissa aivan pienillä voimilla olisi voinut estää suurtenkin vihollisjoukkojen hyökkäykset. Perääntymistä ei ole aiheuttanut valkokaartin voimakkuus, ei niiden armeijan ylivoima, vaan, kuten jo sanottu, joukkojemme hermostuminen — ja sanottakoon suoraan — käsittämätön hermostuminen. Sillä sotilaallinen asema ei siihen voinut aihetta antaa. Seurauksena tuosta perääntymisestä oli, että valkokaartilaiset pääsivät häiritsemään äärimmäisen vasemman siiven liikennelinjoja ja etappi-yhteyttä ja siten jonkun verran hidastuttamaan yhtenäistä sotatoimintaa ja tarkoituksia."
Mutta kun hätä on suurimmillaan, silloin on myös apu lähellä. On keksitty keino vastaisten vaurioiden välttämiseksi.
"Yksi ja toinen on jo päässyt selville menettelytavasta, mitä tässä luokkasodassakin on noudatettava, nimittäin yhtenäisen kiinteän strategian sääntöjä. Rintama on luotava yhtenäiseksi ja lujaksi ja liikunta tapahtuu eteenpäin koko linjojen siirtämiseksi. Sissisodan luonnetta ei tällä sodalla ole ollut ja tuskin tulee olemaankaan. Eikä sille sellaista saa asettaakaan, koska voitto saavutetaan mielestäni vain yhtenäisen rintamatoiminnan kautta."
Sellainen yhtenäinen, kiinteä rintama on nyt olemassakin. Se on ainakin Tampereella, siinä muodossa, että suuri osa punaista armeijaa on saarrettu, niin että se ei pääse sieltä yli eikä ympäri. Vahvistaneeko tämä uusi tilanne joukkohermoja, on toinen asia. "Työmiehen" sota-asiain tuntija ainakin vakuuttaa, että sotilaallinen asema ei anna aihetta huolestumiseen, vaikkei kuitenkaan sovi liikoja vaatia. "Armeijamme voittaa, vaikkei kädenkäänteessä".
*
"Oman kuvansa mukaan".
Yhä selvemmäksi kehittyy punaisten lehtien taktiikka esittää lukijoilleen asema niin edullisessa valossa kuin suinkin. Suurten tappioitten jälkeen oli näkyvissä hetken hätkähdys, mutta nyt ovat maltilliset ja järkevät ainekset sysätyt syrjään ja punaisimmat ja mielettömimmät saaneet omien riviensä keskuudessa voiton — ainoan, minkä tähän asti ovat saaneet. Kaikki on suuremmoisessa kunnossa, sekä siviilipuolella että sotapolulla. "Vallankumouksen voitokas kulku on riemastuttava huomio tällä hetkellä". "Valtiohallinto, kunnallishallinto, oikeuslaitos, kaikki on työtätekevä kansa hionut oman kuvansa mukaan."
"Keski-Suomi ja Pohjois-Suomi ovat vielä lahtarien hallussa." Mutta pian toivotaan vallankumouksen punaisen lipun "liehuvan pelastuksen merkkinä Pohjolassa."
Hyvää tuulta koetetaan ylläpitää myöskin lupauksilla Venäjältä pian saapuvista viljajunista.
*