—Vai on ostanut? Enpähän ole minä niitä kauppakirjoja nähnyt.
—Ei niitä ole sinun ollut tarvis nähdäkään … sinä asut toisen maalla.
—Vaan pirtti on minun, ja minulla on oikeus sitä kymmenen vuotta arennitta hallita.
—Mikä oikeus? kysyy insinööri.
—Niin on puhuttu isännän kanssa.
—Onko sinulla kirjat?
—Ei ole kirjoja, vaan niin on puhuttu.
—Ne puheet eivät, miesparka, mitään merkitse, kun kerran maa on isännän ja hän on saanut siitä arvion mukaisen maksun.
—Maksunko saanut? Mutta minä en ole saanut penniäkään pirtistäni, eikä ole tarjottukaan.
—Se ei kuulu meihin, kun kerran isäntä, jolle se lain mukaan kuuluu, on saanut siitäkin.