—Isäntä? Ei kai isäntä ole voinut saada maksua minun pirtistäni?
—Hän on saanut, niinkuin sanoin. Se on muuten sinun ja hänen välinen asia, sopikaa keskenänne. Ruunulla ei ole teidän sopimustenne kanssa mitään tekemistä.
Junnu käy vähäksi aikaa sanattomaksi, kavahtaa sitten seisoalleen ja huutaa:
—Jos lie totta se, niin on se samanlainen roisto kuin te kaikki muutkin!
—Tiedätkö, kenen kanssa sinä puhut! kiivastuu jo vallesmannikin ja astuu häntä vastaan.
—Vääryydentekijäin, ruunun rosvojen…! Ulos minun huoneestani!
—Junnu! Minä varoitan sinua vielä viimeisen kerran…!
—Varoita, mitä varoitat, valehtelija, koira!—sanat takertuvat hänen suuhunsa, ja kurkkua kuristaa…
—Mies on hullu! Ei hänen kanssaan maksa vaivaa väitellä!—ja kääntyen työmiesten puoleen, joita on kokoontunut tuvan ovelle, huutaa insinööri heille:
—Alkakaa repiä! Ei meillä ole aikaa tässä kiistellä…