—Siinä nyt näet, että tässä ei riita auta, koettaa vielä vallesmanni.
Vaan tietämättä, tuntematta muuta, kuin että hänen tupaansa siis todellakin aiotaan repiä, että hänet väkisin aiotaan ajaa ulos asunnostaan, että häneltä ryöstetään hänen oikeutensa ja omaisuutensa, karkaa hän vallesmannin sivu ja insinöörin jälestä kartanolle, jossa väkijoukko aukeaa hänen edessään, samalla kuin toisia uteliaina juoksee joka taholta esiin.
—Minun pirttiäni ei revitä! karjaisee hän ja tempaa aidaksen pistekodastaan.
—Tehkää tehtävänne! komentaa insinööri miehilleen.
—Pois seiväs! ärjäisee vallesmanni. Vaan miehet epäröivät…
—Vai te pelkäätte, repaleet, yhtä miestä! Ylös katolle, tai minä erotan jok'ikisen työstäni! huutaa taas insinööri.
—Ja minä isken mäsäksi jok'ikisen, joka uskaltaa liikahtaa…
—Ei tässä sinua pelätä! sanoo Tahvo ja juoksee Junnun sivu ylös tikapuille.
Junnu iskee hänen jälkeensä, mutta iskee syrjään, ja kun aidas katkeaa kahdeksi hänen käsissään, tarttuu hän tikapuihin ja rynnistää niitä niin, että ne putoavat maahan ja tuovat Tahvon mukanaan, joka jo on ennättänyt melkein räystään tasalle.
Tahvo päästää pahan parahduksen ja menee tainnoksiin.