Piika toi kahvia kahdella kupilla, toisella Pulkkiselle, toisella herralle.
—Tarjoo lautamiehelle.
Lautamiehen juodessa ei herra voinut olla kysymättä:
—Onko lautamiehellä minulle mitä erikoista asiata?
—Herrallehan sitä olisi.
—Käy, Pulkkinen, pois, niin saa lautamies…
—Eikä tarvitse mennä … saa sen asian kuulla vierasmieskin.
Nyt oli Hellmanni varma siitä, että se oli manuu.
—Manatako meinaat? äsähti hän.
Lautamies kallisti viimeisen kerran teevadilta kahvia, asetti sen päälle paikoilleen kupin ja muutti polveltaan lusikan teevadille. Sitten pani pöydälle kaikki, otti piipun lattialta, jossa se oli ollut asetettuna tuolia vasten, ja sytytti. Vasta kun oli muutamia savuja vetänyt, sanoi hän: