—En minä ollut selvä … minä kävin ulkona sillä välillä…
—Omituista tosiaankin, ja minulle kun on kerrottu, ettet siellä muuta tehnyt kuin ärjyit hevosellesi…
Hellmanni ei osannut mitään siihen. Hän oli ääneti ja pureskeli partaansa.
—Niin no, sovitaan se nyt sitten … minkä tähden te ette saata sopia…
—Kyllähän minä puolestani … en pidä niin suurta väliä koko asialla … saatan sen minä sopia, vaan en tiedä, kuinka…
Hyvän mielen hyrähdys pääsi herran kurkkutorvesta, ja kiitellen kapteenia tarttui hän hänen käteensä…
—Tack bror! Tack bror!
—Ei kiittämistä! Minä puolestani, sanoin minä, vaan en tiedä, kuinka muitten laita on. Vallesmannin on pahempikin. Häntä sinä loukkasit enemmän kuin ketään muuta.
Herra luuli jo pihdistä päässeensä ja nyt se kiristi häntä entistä kovemmin.
—Parasta on sentähden, jatkoi kapteeni, että ajat nyt heti kohta hänen puheilleen ja koetat pyytää häntä sovintoon…