—Minä lähden, minä lähden heti paikalla ajamaan … ehkä hän suostuu … mitä luulet? Etkö luule, että hän suostuu?
—Saattaapa suostua…
—Eikö hän ole mitään sanonut?
—En minä ole häntä tavannut sitten viimeisen…
—No, mitä hän silloin? Oliko hän vihainen?
—Kyllä hän silloin oli julman vihainen…
—Vihainen se on … se on vihainen ja sydämikkö. Mutta eiköhän tuo kuitenkin rupeisi sopimaan? Etkö luule, että hän rupeisi?
—Sitä ei voi tietää.
—Minä ehkä lähden hänen luokseen ajamaan … mitä arvelet, menenköhän?'
—En tiedä, kuinkahan olisi parasta.