—Lautakunta?
—Niin juuri, lautakunta! Kaikkiahan sinun haukkumisesi koski, ja jokainen heistä on pyytänyt minua asianajajakseen…
—Voipa sitten sentään! Voipa, voipa sitten sentään! Kyllähän minä nyt hukassa olen, ikuisessa hukassa ja onnettomuudessa … voipa, voipa sentään!
Kun vallesmanni oli aikansa nauttinut toisen valituksista ja voivotuksista, sanoi hän:
—No, jos minä hyvässä tahdossani koettaisin auttaa sinua. Mutta muista, että hyvässä tahdossani, sillä et sinä sitä ole ansainnut.
—Voi, auta, hyvä veli… elä sorra…
—Etkö sinä ole ketään sortanut?
—En minä ole…
—Etkö nylje ja nahkaa esimerkiksi mökkiläisiäsi…?
—Kuule, Rothberg, huomautti kapteeni väliin, mitä se meihin kuuluu, kuinka hän on mökkiläistensä kanssa … se on heidän oma asiansa…