—Elä, hyvä veli, anna mennä sen oikeuteen … peruuta pois, veli kulta, manuu … minä maksan sopiaiset … peruuta, hyvä veli … johan lupasi kapteenikin sopia … eikös luvannut?
—Lupasinhan minä, sanoi kapteeni asettaessaan vesikannua pöydälle.
—Minkä tähden sinä et sitten saata … anna, hyvä veli, se anteeksi … elä saata minua onnettomuuteen … kyllä minä maksan, minkä tahdot…
—Maksatko niin paljon kuin minä tahdon?
—Niin, niin, kohtuuden mukaan…
—Kyllä sinun kohtuutesi tiedetään … et sinä ilman käräjiä maksa penniäkään!
—Minä maksan … minä maksan heti paikalla! Paljonko tahdot?
—Mutta muuten niin ei maksu ole suinkaan pääasia, sanoi kapteeni.—
Pääasia on anteeksipyyntö…
—Johan minä olen teiltä pyytänyt, ja pyydän minä vielä uudelleen…
—Meiltä? Mitä se auttaa, jos sinä meiltä pyytäisit vaikka ikäsi anteeksi, kun siinä on kuitenkin koko lautakunta sovitettavana?