Vallesmanni jätti Hellmannin puotikamariin ja kiiruhti itse saliin ja sieltä viereiseen huoneeseen, jossa isäntä ja apteekkari valmistelivat boolia. Vähitellen kokoontui sinne heidän ympärilleen joukko uteliaita lautamiehiä ja muita talonpoikia, jotka eivät olleet tätä kummaa ennen nähneet.
—Se on sitä keittoaan se, sanoi muuan.
—Eiköön ois yhtä hyvä syyvvä sokerit sinnään ja juuvva viinit ja konjakit loatunaan!
—Näin tästä hyvä tulee.
—Sisoh! Jo riittää konjakki! Nyt pari pulloa viiniä vielä, neuvoi apteekkari.
—Pane kerrassa neljä ja yksi pullo konjakkia vielä! kehoitti vallesmanni.
—Tulee liian väkevätä…
—Ja kalliimpaa…
—Ei haittaa kumpikaan! Paremmin tehoo, ja kalleudesta ei puhettakaan!
Vai tässä sokerivettä juomaan … e-ohoh!
—Jokohan lie tuossa paljonnii eestä tavaroo?