Herran silmäpohjassa välähti kiilto peiliä vasten kuin vihaisen koiran.
—Kuudesta tuh…! kyllä minä niille rosvoille vielä…! Ja sen minä näytän, että vaikka talo menköön ja kaikki maata myöten…! Hoi!—Hoi!
Piika syöksähti salin yli, niinkuin olisi häntä potkaissut joku.
—Tule sinä sukkelammin, kun sinua huudetaan! Vie pois partavesi ja tuo silmivettä sijaan!—Minkä tähden ei rouva itse tullut?
—Ei se ollut siellä!
—Missäs se on?
—Tuvan uunin edessä pitelee herran turkkia lämpiämässä.
—Kuudesta tuhannesta! Se on hävytöntä, sikamaista, se on juutalaisten peliä sillä lailla! Minunko tässä pitää yksinäni kaikki pitäjän verot maksaa? Häh?'
—Muuan tuntui siellä vielä sitäkin arvelevan, että sietäisi se kymmenestäkin tuhannesta markasta.
—Hä—häh?