—Niin, että kun on saanut suuria voittoja tukkikaupoissa … kaikista ne tiedon hankkivatkin … mitä niitä kenenkään kaupat liikuttaa…
Pulkkinen luuli jo, että kun hän tämän sanoo, niin saattaa herra karata hänen kurkkuunsa ja kuristaa hänet vaikka kuoliaaksi. Siksi hän otti rukkasensa, ennenkuin mainitsi kymmenestä tuhannesta, ja tarttui avaimeen.
Vaan ei herra edes kironnutkaan. Vaalenihan vain vähäsen, otsasuoni pullistui siniseksi, sieraimet levisivät kuin lentoon lähteäkseen, ja suuta väänti pahasti pari kolme kertaa.
Piika toi samassa silmiveden.
—Joko on hevonen valjaissa?
—Eikö tuo alkane olla… Olli käski kysyä, että pitääkö tulla kuskiksi.
—Milloinka minä ennen olen kuskia… Tai ann' tulla! Ja sano, että panee kellon aisaan ja pislasuitset ja setolkan! Ajetaan komeasti pihaan! Ei tässä armoille ruveta! Tule sinäkin, Pulkkinen, mukaan!
—Saatanhan tuota tulla…
Rouva toi turkkia. Selin otti herra sen hartioilleen ja kiittämättä karjaisi hän vyötä. Rouvalla oli se saapuvilla.
—Kierränkö minä sen selän taakse?