—Olisi minulla vähän asiata isännälle, virkkaa hän sitten, kun näkee tämän tarttuvan oven ripaan.
—Mitä sitä Junnulla nyt olisi niin tärkeätä asiata?
—Päästäisitte minut pois palveluksestanne.
—Mitä se Junnu tarkoittaa? Kesken työajan? Ja minkä tähden?
—En tule enää toimeen tässä talossa.
—Mitäs se nyt niiden räähkäin puheista … onhan ne saatu ennenkin tämmöiset riidat sovitetuiksi.
—Lie heidän puoleltaan, vaan ei minun … ja saattaisin tässä tehdä vielä vahingoitakin…
—Hillitsisit sinäkin vähän luontoasi … kovinhan tuo on kamalata tuommoisten aseiden kanssa liehuminen.
—En osaa hillitä, kun tulee se vihan puuska päälleni ja minua häväistään.
Mietittyään vähän aikaa istuutuu isäntä pöydän eteen penkille,