—Montako niitä on?
—Katso, katso!
—Nytkö ne olisi heti täytettävä?
—Heti, heti—hän tarkasteli yhä Marjaa—ja saanen hevosen, millä heidät rantaan rahtaan?
—Eivätkö nuo tuonvertaiset tätä matkaa menne kantamallakin?
—Täytä sinä sitten säkit, minä sill'aikaa mieheni noudan?
—Anna heidän olla venheillään, kyllä minä nämä apunasi kannan.
—Hyvä on!
Juha otti säkit ja lähti niitä täyttämään. Vieras oli Juhalle puhunut, Marjaa katsellut, huulet hymyssä, silmä elellen. Ei tiennyt Marja, mitä sen huuli hymyi, mitä silmä iloitsi, mutta hymysi itsekin hauskalle vieraalle niinkuin vieraskin hänelle.
—Kuka sinä olet? Piikako?