—Ketäs te olette?
—Me ollaan Shemeikasta. Lähdettiin katsomaan. Kuultiin, että on tuonut
Shemeikka uuden tytön, ei maltettu, emännän on ehkä viimeinkin tuonut.
Sinäkö olet?
—Enhän minä tiedä.
—Sinäkö Shemeikan sait?
—Lienenkö saanutkaan, koska ei ole aikoihin näkynyt, ei kuulunut.
—Tullee pian. Meni juhlille toisiin kyliin.—Ai, hänellä on äijä asioita ja äijä ystäviä, ei jouda kauan yhdessä kohden.—Me sill'aikaa tänne.—Emäntä lähetti.—Sano kuka olet? Mistä olet?—Miten sinut vei?—Väkisinkö vei, vai mielelläsikö lähdit?
Ei saanut Marja sananvuoroa, toistensa kilvalla kysyivät:
—Vai että semmoinen olet!—Hyvän näköinen olet. Pelättin jo, millainen lienet, kun ei sinusta mitään selvää äidilleenkään antanut. Vaan olet hyvä meille, varmaan olet hyvä meille?
—Oletteko te sen piikoja? Kaikki kolme katsahtivat toisiinsa ja purskahtivat nauramaan.
—Sano Anja.