—Se on nostettava! Se on nostettava, uusi tyttösi!
—Nostakaa! Nostakaa, pojat, minulle uusi tyttöni!
Marja temmattiin kiinni ja heitettiin ilmaan. Parin heiton perästä hän pääsi ulos piiristä, puskien päänsä muutaman kainalon alitse, ja pakeni tuvan taa. Kaikki haisivat väkeville. Olivat nähtävästi juoneet monta päivää. Heidän kättensä kosketus kuin poltti häntä, oli, niinkuin olisi niistä pitänyt jäädä tahra joka paikkaan, mihin ne olivat tarttuneet. He olivat hänelle vastenmielisiä, vierasrotuisia kuin metsän eläville navettaelukka, kuin peuralle lantalaisen lehmikarja.
Semmoisten syliin se oli hänet työntänyt tervetuliaisikseen!
Shemeikka tuli hänen jälessään.
—Marja! Elähän mene! Nyt pidetään iloa. Onko sinulla ollut ikävä?
—Anna minun olla!
—Ka, enhän päässyt ennen. Onko sauna lämmin?
—On se ollut joka ilta lämmin siitä pitäen, kuin lähdit.
—Enhän päässyt ennen. Elä ole milläsikään. Tule, pane meille pöytään äidin laittamat eväät.