IX.
Rannasta kuului miesten ääniä, naurua, rähinää, riitelyä ja sitten taas naurua. Shemeikka näkyi nousevan pihaan, muut sitten jälempänä. Marja istui tuvan perällä, menemättä vastaan.
—Hei, Marja, hei! kuului Shemeikka huutavan. Missä on emäntä?
Hän kiipesi vähän vaivaloisesti kynnyksen yli.
—Ka, täällähän se! Mikset tule vastaan? Mitä kontteja ne on nuo?
Sen silmät olivat himmeät, polvet tavallista lengommat.
—En tiedä, sanoi Marja, pyrkien ohi ja ulos.—Entiset tyttösi toivat.
—Sitten niissä on eväitä meille. No, nyt ei hätää mitään. Täällä on ruokia ja täällä on juomia, Shemeikan tyttöjen tuomia! Tulkaa sisään, pojat! Tulkaa katsomaan, täällä se on!
Hän kävi Marjaa kaulaan eikä päästänyt häntä pakenemaan. Nuoria miehiä seisoi puoliympyrä oven edessä. Marja taisteli hurjasti.
Marja taisteli turhaan irti päästäkseen.