—Onko teitä siellä monta?
—On meitä kuinka monta lieneekään—viisi.
—Sinä kuudenneksi.
—Minä en tule sinne koskaan! oikaisihe Marja.
—Et tule? Tulet, tulet! Etpähän muuannekaan minne. Vanha emäntä sinut yhtä hyvänä pitää kuin meidätkin.
Silloin alkoi kuulua järveltä miesten ääniä ja soutua ja airojen kolketta.
—Shemeikka tulee koko savottansa kanssa!
—Joutukaa! Se hylkää meidät miehilleen, jos jäädään!
—Tuoss' on, Ruotsin Marja, eväät ja muut, mitkä äitinsä lähetti—tämä pieni on Kalamatille.
Ne heittivät kaksi konttia lattialle ja riensivät ulos, pois tuvan taitse, ennenkuin tulijat ehtivät pihaan.