—Ettei toinen toistaan kadehtisi.
—Kun olen näissä omissani, sitä vähemmän kadehditte.
—Noissako nokisissasiko tulisit kisatupaan?
—Jos tulen, tulen näissä.
—Ei saa tuommoisissa kukaan tulla. Siitä Shemeikka kovin pahastuisi. Sinut puetaan ja poikasi kanssa. Kun Shemeikka tuvan peräpenkillä istuu ja tulijaissaijua särpää, silloin sinä ovesta sisään astut, poika käsivarrellasi, ja hänet isänsä syliin lennätät.
—En milloinkaan, en milloinkaan! sanoi Marja, kiihkeästi torjuen, posket leimahtaen.
—Kovin pahastuvat, jos et tee, niinkuin pyytävät.
—En milloinkaan, en milloinkaan minä tätä poikaa sen miehen polvelle laske!
—Mutta minnekäs sinä sen panet?
—Lähden täältä, kotiini vien.