—En aikonut sanoa, mutta nyt sanon, vaikken sinua sääliessäni aikonut sanoa. »Käy toki katsomassa Ruotsista ryöstämääsi, ennenkuin lähdet», sanoin. »Käy katsomassa häntä ja lastasi, on sinulla tuolla saunassa sievä poika», sanoin.—»Johan tuon näin», sanoi. »On otsansa rypyssä ja hiusmartonsa näivettynyt, kaula kuivettunut, maha pullistunut»—niin sanoi. »Käyhän kuitenkin», sanoin, »se on sentähden semmoinen, kun on sinua siellä itkenyt»…
—Se oli valhe, minä en ole häntä itkenyt! tiuskaisi Marja.
—»Kyllä se siitä sinulle vielä kaunistuu», sanoin
—En ikinä minä sille…!
—Puolustelin sinua, vaan eipä olisikaan näkynyt pitävän.
—Päästäkää minut pois täältä! huusi Marja.
—Pois—minne?
—Antakaa minulle sukset ja kelkka ja antakaa minun mennä!
—Ja minne sinä menisit?
—Sinne, mistä tulin!